Kesän parhaat

Elokuun eka. Wau. Vaikka kesää on vielä jäljellä, on se tavallaan ohi. Kesäkuu oli muistaakseni aika viileähkö. Mietin silloin, että vähän harmi niille joilla on loma, jos helteistä tykkää. Ei kovin tarvinut t-paitaa kaapista kaivaa. Itse kyl vedin iltaisin mielelläni villasukat jalkaan. Heinäkuussa oli lyhyehkö käristyskupoli. Se oli taas liian kuuma. Kaksi lapsista pääsi käymään Power Parkissa käristyskupolin aikaan ja eihän se sellaisessa helteessä kivaa ollut. Kesään mahtui silti monta kivaa positiivista huomiota ja kokemusta. Elo- ja syyskuukin saattaa vielä olla vaikka kuin nättiä ja sopivan lämmin. Tai sitten ei.

Mun kuluneen kesän parhaimmistoon kuuluu persoonallisesti omintakeisia juttujani. Pienet asiat, monille kovin merkityksettömät ovat minulle yleensä suurinta iloa.

  • Naimisiin meno maistaraatissa juhannuksen aikoihin. Minä rakastan minun miestä ja meidän perhettä. Paras häälahjani oli, ettei tarvinut juhlia. Käytiin myöhemmin vauva mukana hotellilomalla Kainuussa. Mun ei tarvinut tiskata kolmeen vuorokauteen, ei pedata sänkyä ja sain syödä muiden tekemää ruokaa. Saatiin viettää aikaa yhdessä miniperheenä.
  • Vasta ajetun nurmikon tuoksu. 1-2 kertaa viikossa. Mies ajaa nurmikon, minä vain tuoksuttelen  uudelleen ja uudelleen silmät kiinni kahvikuppini kanssa ulkokuistilla.
  • Puutarhamarjojen kerääminen. Olen tehnyt tosi monta vispipuuroa. Mustaherukoista ja punaherukoista. Karviais-vispari on vielä testaamatta.
  • Aurinkoiset aamut. Siinä aamu viideltä kun aurinko on vielä matalalla ja maailma vasta herää valoon.
  • Hercule Poirot joka perjantai. Katsottiin ne yleensä tosin vasta sunnuntaina Areenasta. Paistettiin  miehen kanssa pakastekorvapuusteja ja keitettiin kahvit. Välillä ostettiin irtiksiä. Ihania hetkiä omassa kotona.

Tämä elokuun alku on mulle jotenkin tosi ylivirittynyt. Saadaan huomenna hakea uusi perheenjäsen kotiin ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Ihan kuin pikkulapsi. Tai maanis-depressiivinen maanisvaiheessa. Olen niin iloinen ja intoa täynnä että halkean. Pentu käy tänään pentutarkastuksessa ja saa sirunsa, mun tekisi mieli soittaa kasvattajalle ja kysyä, miten tarkastus meni ja mitä meidän koiravauvalle kuuluu. En kehtaa. Huomenna kuitenkin nähdään. Totta kai olen sellainen ihminen, jolla on kääpiömäyräkoira jonka nimi on Penny. Ja joka typerästi vitsailee, että meillä on muuten penniä venytetty.

-Heidix

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *