Se ei ole häpeä. Nyt sympatiat, minultakin löytyy. Kaivoin vaatekaappini ylähyllyä, sitä ylintä jolle en 161cm pitkänä edes näe, mutta just ja just yletän kädellä tutkimaan. Sieltä putosi syliini vaatemytty. Mikäs tää on?

Mekko. Seppälä Woman. Ostin mekon noin 5-10 vuotta sitten (en tarkkaan muista) Seppälän alesta ja mekko oli siinä vaiheessa jo valmiiksi siltä kesältä out of season, syksyn puolta silloin jo elettiin. Pidin mekon väristä ja talletin mekon ylähyllyn perukoille hetkeänsä odottamaan, mutta sittemmin unohdin mekon kokonaan. Talletuksesta on siis nyt jo melko kauan ja päätin antaa mekolle nyt  mahdollisuuden, kerran se syliini kaapista tuli. Hetken peilikuvaani tutkailtuani totesin, että tämähän on oikeastaan kiva arkivaate tälle päivälle. Positiivinen yllätys vuosien takaa. Samalla tuli vähän haikea olo. Minulla on Seppälää ikävä. Sehän oli jo sanonta, että päällä on parempaa Seppälää. 

Enpä tiennyt tätäkään jokunen vuosi sitten, että jokin päivä hihkuisin ilosta, että minulla on Seppälän käyttämätön vaate kaapissani  ja että se ehdottomasti ansaitsee nostalgiallaan oman palstatilansa. Minä silitinkin mekon ennen kuin puin sen päälleni. Näin vaivaa. Arvostin ja samalla pahoittelin, että olin vaateparan unohtanut.

Moni asia saa arvokkuutensa tai saa lisää arvokkuutta, kun sitä ei enää ole. Ei kai se ole väärin näin jälkikäteen arvostaa mennyttä ilmiötä. Seppälä antoi minulle monet kerrat hyvän mielen vaatteillaan ja näköjään vielä aikojen päästäkin.

Hellikää Seppälöitänne keltä niitä vielä kaapeista löytyy. <3 Onhan ne kuitenkin pala Suomen historiaa ja jotain mitä ei enää saa ja on jo olemassa sukupolvia, jotka ei tiedä mistä edes puhutaan kun puhutaan paremmasta Seppälästä.

Voitte muuten helposti uskoa, että tämä ei ollut maksettu mainos.

Linkit:

Seppälän tarina wikipediassa

Tuurilla Seppälää saattaa vielä löytyä – tori.fi

-Heidix