Nopeita askelia ulko-ovelta. Kaapin oven ääni keittiöstä. Vesihana avataan ja pian suljetaan. Kiireistä nieleskelyä ja kolahdus, kun tyhjä vesilasi osuu pöytään. Nopeita askelia kohti ulko-ovea. Pam. -Joku kävi taas juomassa. Tämä toistuu useita kertoja päivässä per lapsi – kesät talvet, vuodesta toiseen. Meillä ei tiskikonetta ole, eikä tule ja vaikka olisikin, olisi ”kerran vettä juotujen mukien” määrä silti ihan tolkuton.

Muutama vuosi sitten työpaikalla joku toi töihin tullessaan loistavan idean työpaikalla olleeseen ihan samanlaiseen ongelmaan, joka ilmeni kahvikuppien muodossa.  Mikäköhän oli mun kuppi? Kenen kuppi tää on? Emmä tiijä, otan uuden.

No more this.

Sovelsin idean hetimiten myös kotiin.

Ta daa.

Diy versio miten lapsikin tunnistaa kuppinsa, josta joi tunti sitten. Puisia pyykkipoikia löytyy melkein jokaisesta sekatavarakaupasta. Kynäksi kannattaa valita waterproof-kynä.

Olkaa hyvät 🙂

-Heidix

Mihin se kesä meni? Meillä päin koulut alkaa jo n. kolmen viikon päästä. Kyselin ala-astetytöltäni joka aloittaa 4. vuosiluokan, josko mentäisiin shoppailemaan tarvikkeita koulun alkua varten, niin ei. – Ei tarvii mitään, sanoi hän. Se oli halpa shoppailukierros.

Lasten koulujen alkaminen ja syksyinen omaan työhöni palaaminen ovat saaneet minut pohtimaan omaa osaamistani ja tulevaisuutta. Työskentelen tällä hetkellä ammatissa, joka on varmastikin monen haaveammatti, mutta itse kuitenkin näen, että en ehkä eläkeikään asti pysty sitä tekemään työn fyysisyyden vuoksi. Pitäisi olla takataskussa plan B. Mielellään opiskelisin ammatin, josta jo vähän jotain tiedän.

Jokunen postaus sitten kumosin ajatuksen ammattivalokuvaajan ammatista, aloin kuitenkin miettimään myöhemmin, että miksi ei? Valokuvaajan työllä ei ole ihan helpointa saada elantoa pöytään, mutta työtä pystyy sisällyttämään muihin tehtävänkuviin. Vilkaisin myös sisällöntuottamiseen (media) liittyviä opintoja ja tein itselleni plan Been. Tarvitsen kaksi tutkintoa lisää  nykyisen työnteon ohella opiskellen.

Uuden ammatin hankkimista toivon pääseväni työstämään ensi keväänä. Heti kun tein henkisen päätöksen asiasta että jotakin alan opiskelemaan, olen ollut ihan superiloinen, samalla superhämmentynyt. Ei näköjään riitä, että hankkiutuu elämässään hyvissä ajoin mieleiseensä ammattiin, vaan tässä neljänkympin kynnyksellä oivalsin, että minun on hankittava itselleni resursseja ja optioita seuraavan kymmenen vuoden jälkeistä työuraa ajatellen.

Saas nähä.

Mikä sinusta tulee isona?

-Heidix