Lapsen ruokahalu – asia, joka meidän perheessä aiheuttaa tällä hetkellä lähinnä ainoastaan hihitystä. Se on myös asia, josta meidän ei ole tarvinnut olla Aidan kohdalla huolissaan ainakaan tähän mennessä vielä kertaakaan. Se on tietysti huippu juttu, kun ei tarvitse kokoajan miettiä, että syökö lapsi riittävästi tai, että mikä ruoka hänelle kelpaisi. Käytämmekin lähinnä vertauskuvaa, että Aida söisi ruoaksi, vaikka pieniä kiviä, jos niitä olisi lautasella tarjolla. On hauskaa itseasiassa laittaa nykyään ruokaa ja kokeilla jotain uusia ruokia, mitä Aida ei ole ennen maistanut ja seurata aina reaktiota. Yleensä ensimmäisen lusikallisen jälkeen tulee kuitenkin ”nam nam”- kommentti eli ei kovin kriittinen tyyppi!

Päiväkodin alkamisen jälkeen on tasan kerran tullut tilanne vastaan, ettei Aidalle ollut oikein ruoka maistunut ja se oli tämän viikon torstaina ja kyseessä kalapuikot! Yleensä ne on niitä, että otti lisää tai, että muille lapsille ei oikein maistunut, mutta Aidalle maistui. Hah. Sellaisille vanhemmille, jonka lapsi ei syö kunnolla niin se on epäilemättä varmasti tosi rankkaa, kun täytyy miettiä mieluisia ruokia ja stressata ruokahetkistä.

En itse kuulu niihin äiteihin, jotka ahmii kirjallisuudesta tai netistä kokoajan lisää tietoa, että mitä ja miten saa/pitää syödä missäkin ikävaiheessa. Olen enemmän se äiti, joka käyttää ihan tervettä järkeä ja menee vähän oman tuntuman mukaan. Aidan ollessa ihan pieni toki noudatin ihan perus ohjeita, mutta huomaan, että kokoajan suhtaudun asioihin vain iisimmin ja iisimmin. Meillä kuitenkin syödään kotona pääsääntöisesti ihan perus kotiruokaa, joten myös Aida syö yleensä samaa ruokaa kuin me.

Aida syö tällä hetkellä tosi hyvin, mutta pienen lapsen kanssa on sinänsä vielä helppoa määrittää, että mitä se suuhun päätyvä ruoka oikein on. Aida ei osaa vielä vaatia, että mitä hän syö ja, kun lähes kaikki mitä tarjotaan niin kelpaa. Tietysti sen verran Aida jo hoksaa, että jos muiden lautasella on jotakin hyvää niin sitä seurataan ja osoitellaan kyllä tarkasti. Esimerkiksi omia leipomuksiani yleensä annan Aidan maistaa kyllä, mutta emme erityisesti herkkuja muuten anna. Emme ole esimerkiksi nähneet tarpeellisena ainakaan vielä opettaa juomaan mehuja tai muita vastaavia, kun vesi ja maito kelpaavat vallan hyvin. Mun mielestä nämä ruoka-asiat on juuri sellaisia, että jokainen vanhempi tekee niin kuin parhaaksi näkee ja miten omaan tilanteeseen sopii. Tuntuu kuitenkin, että tänä päivänä otetaan turhaa stressiä niin monesta asiasta, että joskus sitä miettii, että miten ennen aikaan ihmiset on pysyneet hengissä, kun nykyään jopa lapsen  ruokailu tuntuu olevan kuin ydinfysiikkaa. Löytyykö muita hengenheimolaisia?

– Iida –

Kuvat: Jonna Keränen (IG: @tmijonnaingelise)