Koira ja vauva

Aihe, joka paljon puhuttaa ihmisiä. Nimittäin yhtälö vauva ja koira. Paljon ennakkoluuloja, pelkoja ja odotuksia. Nykyään paljon myös uutisoidaan kyseisestä aiheesta. Yleensä nimenomaan niitä ikäviä tapauksia, kun jotakin on sattunut. 

Ennen Aidan syntymää Bruno oli meidän ainoa vauva, joka sai kaiken mahdollisen huomion kaikilta. Kyllähän minua ja meitä molempia jännitti, että miten Bruno ottaa uuden tulokkaan sitten vastaan. Menisikö kaikki hyvin vai kokisiko Bruno Aidan jotenkin uhkana. Erehdyin myös lukemaan niitä kertomuksia, kun lemmikeistä on jouduttu luopumaan lasten myötä. Lisäksi mieleen hiipi myös ajatukset mahdollisista allergioista, että entä jos Aida olisikin allerginen Brunolle. 

Alkuun Bruno oli toki ihmeissään ja melko neutraali Aidaa kohtaan. Heidän välinen suhde alkoi kehkeytyä oikeastaan vasta vähän myöhemmin. Heti alkuun Brunolle piti tehdä selväksi, että Aidan lähellä ei saa riehua ja, että täytyy olla varovainen vauvan kanssa. Se oppi on mennyt kyllä hyvin perille ja edelleen osaa varoa, vaikka Aida alkaisikin itse riehua Brunon kanssa. Aidalle Bruno on ollut alusta asti tosi tärkeä ja se saa Aidan aina hyvälle tuulelle vaan tulemalla lähelle. Muutenkin koirat on Aidasta niin mielenkiintoisia ja kivoja. 

Sen jälkeen, kun saimme huomata, että Bruno otti Aidan hienosti vastaan ja vaikka onkin melkoinen rämäpää niin osaa vielä varoakin tätä. Kohta saikin alkaa miettiä yhtälöä taapero ja koira. Entäs sitten kun Aida lähtee liikkeelle? No nyt kun Aida konttaa niin siitähän on super hauskaa jahdata Brunoa. Bruno ei ole tästä ihan yhtä innoissaan, mutta pääsee onneksi halutessaan vielä esimerkiksi sohvalle omaan rauhaan ja toki pääsisi alakertaankin, kun välissä on portti. Bruno vaan nauttii olla aina kaikessa mukana ja mahdollisimman keskeisellä paikalla, joten eihän se malta lähteä yksin esimerkiksi alakertaan. Bruno myös antaa Aidalle kaikki omat lelunsa ja usein leikkivätkin niillä yhdessä. Se on ihan parasta seurattavaa. Brunosta on hauskaa, kun Aida on niin kiinnostunut sen leluista niin se kantaa niitä aina sille. Jos Aida ojentaa Brunolle esimerkiksi tämän luuta niin se ottaa niin super varovasti jostakin reunasta kiinni, ettei vaan osu esimerkiksi Aidan sormiin hampailla. 

Sitten niitä ei niin mukavia puolia asiassa. Kun on koira niin on myös koirankarvat ja, kun on vauva niin ne karvat on sen suussa ja joka paikassa. Sitten jos koira on leikkisä ja sillä on paljon leluja niin ne lelut on sitten vauvasta kaikista mielenkiintoisimpia asioita. Lisäksi koirien luut on Aidan mielestä hyväksi myös sen hampaille. Käytiin itseasiassa hammashoitajalla vähän aikaa sitten ja siellä, kun muistutetaan meidän aikuisten suun bakteereista, ettei käytetä samaa lusikkaa esimerkiksi omassa suussa jne niin sain helpotuksekseni kuulla, ettei koirilla ole sitä bakteeria. Saatoin saada hieman huvittuneita katseita, kun sanoin Aidan syövän koiran luita tai ehkä se hoitaja ajatteli, että onpas siinä vastuullinen äiti. Hah. 

Haluan kuitenkin vielä mainita, että vaikka meillä kaikki näiden kahden kaveruksen välillä onkin mennyt hyvin ainakin tähän asti niin silti tiedostan, että koira on eläin. Koira toimii koiran vaistojen mukaan ja tämä kannattaa kuitenkin jokaisen pitää mielessä. Nimittäin sattuipas vasta mielenkiintoinen tilanne, kun ulkopuntilla treenatessani luurit korvilla kaksi tyttöä hiipi mun selän takaa suoraan Aidan vaunujen ja Brunon luokse. Havahduin siihen, kun Bruno alkoi haukkua. Piti muistuttaa tyttöjä, ettei ikinä saa lähestyä tuntematonta koiraa ilman omistajan lupaa, vaikka koira ei olisikaan vihainen niin tilanne voi koiralle olla kuitenkin yllättävä ja epämiellyttävä. 

– Iida –