Oo se kun oot
Se fiilis, kun samaan aikaan odotat, että lapsi syntyy ja jäät töistä kotiin ja samalla mietit, että osaako sitä olla kotona ja ilman töitä. Minulla itselläni oli äitiyslomalle jäädessä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Oli ihana päästä ”lomalle”, mutta tuli ikävä samalla työkavereita. Olen luonteeltani myös erittäin energinen tyyppi ja saan omaan työhöni purettua sitä aika paljon. Olen myös erittäin sosiaalinen ja saan myös sen pidettyä balanssissa töiden parissa, koska taas muuten tykkään olla paljon kotona ja puuhailla kotihommia. En treffaile vapaa-ajalla hirveästi kavereita enkä tarvitse kokoajan jotakuta vierelleni. Viihdyn ja tarvitsen aikaa myös yksin. Tässä myös yksi syy minkä vuoksi J:n reissutyö on meille hyvä.
No äitiysloma ennen Aidan syntymää meni hetkessä, koska meillä oli niin paljon hommaa. Jäin töistä pois suoraan yövuoroista, joiden aikana teimme samalla muuttoa. Voin kertoa, että ne yövuorot meni melko vähillä unilla. Ostimme tosiaan asunnon, remppasimme ja muutimme. Samalla piti kiireellä laittaa kaikki valmiiksi Aidaa varten, koska ei tiennyt milloin lähtö synnyttämään tulee. No loppujen lopuksi sehän meni kaksi päivää yli lasketunajan ja ehdin ison mahan kanssa tehdä kukkapenkkejä ja kontata pitkin pihamaata kitkien rikkaruohoja. No eipähän käynyt aika pitkäksi!
Päästyämme kotiin sairaalasta aika meni alkuun todella nopeasti, kun sitä vain ihasteli ja ihmetteli, että siinä se meidän tytär nyt on. Kaikki oli niin uutta, että piti opetella paljon kokoajan uusia asioita. Alku meni myös vähän ylikierroksilla, kuten siskoni oli jo minulle kertonut, että ensimmäiset kaksi viikkoa hormonit kannattelee eikä väsymys iske. En tosiaan nukkunut alussa juuri ollenkaan, mutta sitten asiat alkoivat onneksi tasaantua enkä hypännyt sängystä jokaiseen pieneen ääneen mitä Aida päästi.
Pian huomasin, että kotona ollessani Aidan kanssa mietin kokoajan, että mitä kotihommia pitäisi tehdä. Koko tänä ”vauvavuonna” olen esimerkiksi nukkunut ihan satunnaisia päiväunia todella harvoin. Alkuun tein silloin kaikki hommat, mitä en muuten ehtinyt. Nykyään välillä teen kotihommia, mutta usein juon esimerkiksi vaan kahvia, katson sarjoja tai luen kirjaa. Huomasin, että alussa minun piti ihan tietoisesti lopettaa kotitöiden teko ja keskittyä ainoastaan Aidaan ja nuuhkutella sitä. On haastavaa jäädä ”vaan” kotiin töistä tai koulusta, kun oot koko aiemman elämäsi kuulunut kokoajan johonkin ja pitänyt tehdä jotakin. Sitten yhtäkkiä sun ei ole pakko tehdä mitään muuta, kun huolehtia lapsesta ja koirasta. Minä yritin alkuun käyttää kaiken niin sanotun ylimääräisen ajan kotitöihin, koska tunsin huonoa omaatuntoa siitä etten tee mitään. Piti hetken aikaa ajatella ja opetella, että nyt minun ”työni” on olla Aidan kanssa.
Entä jos olet tyyppi, joka ei osaa olla paikoillaan ja hengailla vaan? Täytyy sanoa, että alkuun se oli jopa pelottavaa, kun mietin, että mikä minussa on vikana. Tiedättehän ihmiset jotka kertovat, että kuinka ihanaa on vaan olla siinä vauvakuplassa ja olla vaan sängyssä koko päivä vauvan kanssa. Sitten itse yrität maata siinä sängyssä sen 15 minuuttia hampaat irvessä, että mitäs sitten. Opetellessani hetken aikaa ensin äitinä olemista ja syyllistäessäni oman pääni sisällä kyseisestä asiasta huomasin, että on muitakin tapoja olla äiti ja olla äitinä vauvalle. Ei mun tarvitse olla niin, kun muut. Koen kuitenkin ja voin rehellisesti myöntää, että aika aivan pienen vauvan kanssa oli hieman tylsää. Nautin esimeriksi nyt juuri tästä ajasta paljon enemmän ja mielestäni Aida on mahtavassa iässä juuri nyt. Olen enemmän se äiti joka leipoo niitä hiekkakakkuja hiekkalaatikolla tai joka tekee pitkiä vaunulenkkejä koiran kanssa. Tästä syystä Aida varmaan tykkää napottaa vaunuissa pitkiäkin lenkkejä edelleen ja usein koko matkan hereillä. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa ”oo se kun oot” MYÖS kun tulet äidiksi!
– Iida –