Olen jo aiemmissa postauksissa maininnut useampaan otteeseen kuinka super hyvä tukiverkosto meillä on. Haluan kuitenkin nostaa tätä aihetta vielä enemmän esiin. Toivoisin, että tämän lukisi ne tyypit keiden lähipiiriin kuuluu pieniä lapsia ja heidän vanhempiaan ja mahdollisesti mietitte, että miten voisitte auttaa tai mitä voisitte antaa heille. 

Alussa ainakin itse pohdin paljon sitä, että missä vaiheessa lapsen voi antaa ensimmäisen kerran hoitoon esimerkiksi isovanhemmille ja miten kaikki tulisi menemään. Lisäksi mietin sitä, että onko se ihan ok vaan kysyä, että ”hei meillä olisi menoa niin voisiko Aida tulla hoitoon?”. Vai miten koko asialla tulisi lähestyä? No nyt voin sanoa, että meillä nämä pohdinnat oli aivan turhia. Voin kertoa, että tunnen jostain syystä hieman huonoa omatuntoa pyytäessäni jotakuta hoitamaan minun lastani sen takia, että lähtisin itse käymään jossain ei niin pakollisella menolla. Toisaalta tiedän sen olevan täysin turhaa, koska tiedän meidän lähipiirin olevan mielellään Aidan kanssa. Se kun on hieman erilaista olla lapsen kanssa rauhassa keskenään kuin se, että mennään koko perheenä kyläilemään. Tähän ainakin anoppini vetoaa, kun haluaa olla Aidan kanssa aina välillä rauhassa kaksin! Ja ymmärrän kyllä tämän pointin. 

Meillä tämä on lähtenyt rullaamaan aika kivasti heti ensimmäisten kertojen jälkeen. Aidan mummu nimittäin pyytää itse Aidaa kylään ja yökylään. Kyselee, että kävisikö meille esim päivänä x. Tuntuu, että sillon lapsen voi viedä hyvällä omallatunnolla kylään mummulle ja touhuta sitten omia juttuja sillä aikaa. Ja koen, että nämä kerrat on usein paljon hyödyllisempiä oman jaksamisen kannalta kuin jotkut ennalta suunnitellut iltamenot. Yleensä hyödynnän nämä ajat treenaamalla, lenkkeilemällä Brunon kanssa, tekemällä kotihommia ja tietysti vietetään J:n kanssa aikaa kaksin. Antaa aika paljon aina energiaa ja hyvä pysähtyä aina hetkeksi huomioimaan toista, koska tuntuu välillä, että perusarjessa toisen huomioiminen jää aivan liian vähälle. Nyt J:n palattua töihin on mahtavaa, että Aidan molemmat isoäidit on tässä aivan lähellä. On nimittäin ihanaa päästä itse tunniksi esimerkiksi salille, kun Aida on sillä aikaa touhuamassa mummin tai mummun kanssa. 

Eli jos mietitte, että miten voisitte auttaa/ilahduttaa teidän lähipiirin pienten lasten vanhempia niin juuri näin. Itse saanut jo tässä ajassa huomata, että lapseen on tosi helppo kiinnittää kaikki mahdollinen energia ja pyörittää kaikkea sen kautta. En ihmettele, että monet eroavat nimenomaan lasten ollessa pieniä, jos siihen myllyyn jää pyörimään. Näihin  asioihin ja parisuhteeseen ei voi ikinä panostaa liikaa. Se parantaa samalla koko perheen hyvinvointia ja jaksamista! Oman ja vanhempien yhteisen ajan mahdollistaminen on toiselta ihmiseltä ihana ajatus, lahja. Jos mietitte mitä haluatte antaa niin antakaa hetki aikaa. 

– Iida –