Millainen on hyvä isä? Jokainen tietysti mieltää erilaisia ominaisuuksia hyvälle isälle ja jokaisessa perheessä isän rooli on erilainen. Ennen Aidan syntymää ainoa ajatukseni J:stä isänä oli oikeastaan vain se, että tiesin lapsien aina pitävän hänestä. J jaksaa riehua lapsien kanssa ja hullutella. Kaikki muu oli oikeastaan arvoitusta. Tosin enhän minä tiennyt sitäkään, että minkälainen äiti itse olisin. Raskausaikana sorruin selaamaan nettiä ja arvostelemaan J:tä siitä, että hän ei ollut se masulle höpöttelevä tuleva isä. Se ei vaan ollut sen juttu ja ymmärrän sen nyt.

Kaikki tuo oli oikeastaan aivan toisarvoista sen rinnalla minkälainen isä J:stä kuoriutui. Tyyppi joka kammoksuu aikalailla sairaalaa, neuloja ja sitä rataa niin oli kuitenkin koko synnytyksen läsnä ja tukena. Saimme perhehuoneen ja olimme siellä yhdessä, kunnes pääsimme kotiin. Olin näistä asioista jo erittäin kiitollinen. Ne puheet etukäteen siitä, että hän voi jäädä ensimmäisen kerran Aidan kanssa yksin, kun Aida on esikoulussa tai puheet siitä, että hän ei voi vaihtaa ikinä kakkavaippoja olivat nimenomaan puheita, jotka olivat unohtuneet ilmeisesti sillä hetkellä, kun Aida tupsahti maailmaan. J pääsi nimittäin ensimmäisenä pesemään Aidaa, kun tyyppi päätti vääntää melkoisen yllätyksen, vaikka oli ollut maailmassa alle kymmenen minuuttia. Joutuessani synnytyksen jälkeen vielä leikkaussaliin J oli Aidan kanssa ja syötti häntä.

Entäs sitten se yhdennäköisyys? Aidahan oli heti syntyessään aivan isänsä näköinen. Tähän päivään mennessä ei ole juuri sadellut kommentteja siitä, että Aida näyttäisi yhtään minulta. Aina ”onpas isänsä näköinen tyttö”, ”ei voi erehtyä isästä”. Tottahan se on. Äitini muistelee aina keskusteluamme siitä, että toivottavasti Aida saisi minun pienen nenän, eikä J:n. Aidasta tulikin sitten kokonaan isänsä näköinen! Hah.

Aiemmin olen maininnut, että Aidan syntymän jälkeen ja J:n tullessa isäksi rakastuin tavallaa enemmän tai eri tavalla häneen. En osaa ainakaan näin äkkiä keksiä mitään muuta tilannetta, missä toisesta ihmisestä tulisi yhtäkkiä esiin niin paljon uusia ja erilaisia piirteitä kuin oman lapsen syntymä. Näkee toisessa aivan uudenlaisen vietin hoivata ja huolehtia jostakusta. J:n onnettomuuden vuoksi saimme olla paljon yhdessä kotona Aidan ollessa ihan pieni, joka vahvisti varmasti suuresti J:n ja Aidan välistä yhteyttä. Tänäkin päivänä kelpaamme aikalailla molemmat tekemään Aidan kanssa kaikkea. Eikä minun tarvitse ikinä miettiä, etteikö J pärjäisi Aidan kanssa minun ollessa poissa kotoa. Joitakin asioita J tekee paljon paremmin kuin minä ja on niitä tilanteita, kun hän sanoo minulle, että enkö ole huomannut esimerkiksi Aidan pitkiä kynsiä leikatessaan niitä. Hassua ehkä, mutta minulle tulee näistä tilanteista oikeastaan vaan hyvä fiilis.

Heillä on myös aivan omat jutut, joihin mun ymmärrys ei ihan aina edes riitä. Aida nauttii siitä, kun saa riehua ja riekkua isänsä kanssa. J opetti Aidan myös irvistämään, mikä on tietysti yksi elämän tärkeimmistä taidoista. Irvistystähän Aida tietysti jaksaa viljellä ja se on niin huvittavan näköistä. Toisinaan kyllä mietin, että montako lasta minulla nykyään on, mutta..

J on paras isä Aidalle <3

Ihanaa isänpäivää kaikki! Erityisesti oma super isäni ja tyttäreni isä! Isät on korvaamattomia.

– Iida –

Kuvat: Jonna Keränen (IG: @tmijonnaingelise)