Aika

4BDEC70E-CB14-494E-AB70-01E0C8D6A80E.jpeg

Aika on melko erikoinen asia sekä käsite, koska se pyörittää ja hallitsee lähes jokaisen ihmisen elämää kokoajan. Pidemmässä juoksussa, kun sitä pysähtyy miettimään niin yleensä sanotaan, että aika menee hirveää vauhtia. Sitten taas, kun odotat jotain asiaa joka on tapahtumassa lähitulevaisuudessa niin aika voi tuntua hyvinkin pitkältä. Mielestäni lapsen saamisen jälkeen aika saa vielä uudenlaisen merkityksen. Nyt voin samaistua niihin ihmisiin, jotka kauhistelee lasten nopeaa kasvua. Se nimittäin oikeasti tuntuu tosi hurjalta välillä ja toisaalta se voi korostua myös juuri nyt, kun lyhyessä ajassa tapahtuu paljon asioita ja Aida oppii kokoajan uutta. Sitten on myös hauska selailla valokuvia taaksepäin, kun huomattavia fyysisiä muutoksiakin tapahtuu ihan hetkessä. Olen kuullut useamman sanovan, että pienen lapsen kanssa kotona päivät tuntuvat pitkiltä ja viikot, kuukaudet ja vuodet vain vilisevät silmissä. Osittain voin kyllä samaistua siihen. 

Ennen ajattelin pidemmässä juoksussa ajasta paljon tiukemmin ja raadollisemmin. Mietin aiemmin, että mitä haluaisin tietyssä ajassa suorittaa ja mitä minulla täytyisi olla tietyn ajan päästä. Sitten normaalissa arjessa mietin illalla ennen nukahtamista paniikissa sitä, että ”nyt mulla on 10 tuntia ja 5 minuuttia aikaa nukkua. Nyt heti äkkiä nukkumaan!”. Kotiin jääminen pienen lapsen kanssa laittaa asioita vähän eri perspektiiviin ja ehkä oli ihan hyvä saada elämässä tämmöinen hetki, kun et ole kellon tai kalenterin orja. Toisaalta kaipaan vähän sitä täyttä kalenteria välillä, mutta lähden ehkä hyppimään sen tahtiin nyt hieman erilaisella asenteella. Pidemmässä tähtäimessä yritän tänä päivänä muistaa aina välillä miettiä, että kuinka monta asiaa olen jo ehtinyt saavuttaa ja tehdä. 

318974F8-F614-4C0F-A15B-BE199AA210EC.jpeg

Ajan käyttö tulee varmasti muuttumaan ensi kuusta lähtien hyvin suuresti ja voi olla, että välillä vuorokauden tunnit käyvät vähiin. Lisäksi näen nyt jo mielessäni ne kauhukuvat niistä aamuista, kun mun pitäisi selviytyä töihin 25 kilometrin päähän kello seitsemäksi. Meidän tämän hetkisellä rytmillä se on nimittäin lähes impossible mission sarjaa. Viime viikolla Aida alkoi hieman aikaistaa meidän aamuja ja nyt ollaankin herätty aamuisin kello 07:30 ja 8 välillä. Tästä meidän kannattaisi nyt yrittää pitää kiinni niin olisimme askeleen ehkä lähempänä niitä helpompia aikaisia aamuja. 

– Iida –

Kuvat: Jonna Keränen (IG:@tmijonnaingelise)

Perhe Lapset Vanhemmuus Työ

Kaikki on suhteellista – Vai onko?

9E744B55-3E8D-4CB6-BE01-3782F893FE6E.jpeg

BF042253-E19D-46C3-AD94-8FC00E87420A.jpeg

Moni asia on suhteellista, mutta ei kylläkään kaikki. Olen nimittäin miettinyt, että voiko elämäntilanteita tai yksittäisiä asioita elämässä vertailla. Tietysti ylipäätään voi miettiä, että kannattaako edes vertailla. Täytyy kuitenkin myöntää, että itse sorrun tähän toisinaan. Esimerkkinä nyt eläminen pienen lapsen kanssa niin kyllä sitä tulee mietittyä joskus, että onko meillä helppoa tai onko meillä ”helppo” lapsi. Mikä on edes helppo lapsi? 

Sitten taas jokainen ihminen kokee asiat hyvin eri tavalla eli jollekin joku helppo asia ei ole sitä kuitenkaan kaikille. Ajatuksiin vaikuttaa myös jokaisen eletty elämä ja koko sen hetkinen elämäntilanne. Jos mietitään sitä aiempaa, että onko lapsi helppo tai onko asioissa päässyt helpolla. Olen saanut ymmärtää, että Aidan kohdalla olemme olleet melko onnekkaita ja päässeet useassa asiassa tähän mennessä suhteellisen helpolla. Tähän vaikuttaa varmasti lukemattomat eri asiat. Osaan asioista emme ole varmaankaan juuri edes itse vaikuttaneet, mutta joihinkin vaikutamme varmasti myös omilla tekemisillä ja valinnoilla. 

Tämän pienen tyypin äitinä olen saanut myös huomata ja oppia siihen, että kun ehdit tottua ja oppia johonkin asiaan niin kohta se voikin muuttua täysin. Esimerkkinä nyt, vaikka se, että Aida on yleensä hyväntuulinen ja on pienestä asti viihtynyt hyvin myös yksin. Saimme elokuun alussa neuvolassa rokotteet ja nyt näin jälkikäteen ajateltuna osaan ajatella, että ne laittoi kyllä meidän neidin useammaksi päiväksi ihan sekaisin. Mietin jo, että mihin se minun tyttö oli hävinnyt, kun olin saanut tilalle kiukuttelevan äkäpussin. Aiemmat rokotteet eivät ole juurikaan Aidaan vaikuttaneet. Ainoastaan se, että on ollut väsyneempi. Yhtenä yönä Aida heräsi 7 kertaa ja olin aivan romuna aamulla. Tässä huomasin sen, että kun olet tottunut siihen, että teillä nukutaan pääsääntöisesti aika hyvin niin tämmöset notkahdukset tuntuvat maailman lopulta. Pienempänä, kun Aida heräsi yössä useamman kerran niin ei se silloin tuntunut niin pahalta, koska siihenkin tottui ja se oli silloin niin sanotusti normaalia. Kun ehtii tottua johonkin hyvään niin sitten sitä huomaa valittavansa asioista, joita joku toinen taas voi pitää aivan naurettavana. Toisaalta vertailu ei ole järkevää, mutta toisaalta se voi antaa myös näkökulmaa ja toivoa tulevaan. 

– Iida –

Kuvat: Jonna Keränen (IG: @tmijonnaingelise)

Perhe Liikunta Lapset Vanhemmuus