,

Elokuu on täällä ja tuntuu, että syksykin kävi jo pari päivää, kun oli viileämpää. Lämpimiä päiviä tuntuu kuitenkin vielä riittävän ainakin toistaiseksi. Huomaa kyllä jo, kuinka iltaisin on selvästi viileämpää ja pimeää. Oon kyllä nauttinut tästä kesästä täysin enkä yhtään valita, kun hellettä on riittänyt. Oon kuitenkin aina ollut syksyä rakastava ihminen. Pidän myös enemmän ehkä syksyä aina niin sanotusti uutena alkuna kuin esimerkiksi vuoden alkua. Vuosien saatossa ehti tottua siihen, että syksyllä alkoi aina uusi lukuvuosi koulussa ja niin edelleen. Viime vuosina ollessani kuitenkin töissä on ollut outoa, etten ole päässyt tekemään niitä perus ”uusi reppu ja kansiot”- hankintoja. 

Nyt kuitenkin huomaan, että on vähän samanlainen fiilis kuin kouluaikoina. Olen tavallaan aloittamassa itse ensi kuussa jotain uutta palatessani töihin (kylläkin entiseen työpaikkaani). Ennen kaikkea kuitenkin tämä on meidän perheen sellainen ensimmäinen arkisyksy eli kun päästään opettelemaan sitä uutta ja normaalia arkea. Vauvavuosi hurahti jo mennä ja nyt uusi vaihe on edessä. Tällä viikolla moni asia on alkanut konkretisoitua, kun saimme päätöksen Aidan hoitopaikasta ja sen aloittamisesta. Pitäisi siis alkaa sopia tutustumisia päiväkotiin (hui!!) ja alkaa ehkä myös tehdä niitä hankintoja syksyä ja hoitoa ajatellen. Myös se on konkreettinen asia, että marssin tällä viikolla kirjakauppaan ja ostin kalenterin. Lisäksi olen nyt kirjoitellut päivittäin sinne kaikkea mahdollista mitä täytyisi muistaa ja mitä on tulossa. Tällä viikolla olen paljon jännittänyt tulevaa, mutta silti ihan hyvällä fiiliksellä! Kertokaa kokeneemmat miten päiväkotiin tutustumiset on sujuneet? Ja ajatteletteko jonkin tietyn määrän tutustumiskäyntejä olevan hyvä ennen ensimmäistä niin sanottua normaali pituista hoitopäivää?

Huomaa myös, että näin muutoksien kynnyksellä tekee mieli ”puhdistautua” tavallaan kokonaan. Vaatekaapit on saanut kokea mullistuksen ja muutenkin viime päivinä on tehnyt mieli siivota ja järjestellä kotia. Käytiin alku viikosta myös yksivuotis neuvolassa ja keskusteltiin siellä myös tulevista muutoksista. Henkilökohtaisesti jännitän oikeastaan lähinnä vaan sitä, että miten saan pyöritettyä kaiken silloin, kun oon yksin. Riittääkö kapasiteetti ja aika kaikkeen, jos ja kun ei riitä niin mistä se aika sitten revitään? Tietysti todennäköisesti se otetaan sieltä omasta ajasta ja harrastuksista. Ne taas, kun on henkilökohtaisesti mulle juuri niitä asioita minkä voimalla jaksan. Aina, kun puhutaan esimerkiksi siitä, että kuinka liikunta antaa voimavaroja ja auttaa jaksamaan niin tänä vuonna ollessani kotona se on oikeasti avautunut mulle. Se on ollut tänä aikana nimenomaan se juttu, millä oon jaksanut suhteellisen virkeänä joka päivä, vaikka yöt olisi ollut katkonaisia ja olis ollut kiukkupäiviä. Toivon, että se voimavara kantais myös jatkossa ja, että siihen löytyisi sitä aikaa. 

– Iida –