Maanantai ja tasan viikon päästä meidän vauva on jo 1-vuotias. Synttäreitä vietämme jo tämän viikon sunnuntaina, joten tällä viikolla onkin paljon puuhaa niihin liittyen. Lupailin kuitenkin aiemmin, että kirjoittelisin ajatuksiani hieman siitä, kun Aida aloittaa syksyllä hoidon. Olemme siis hakeneet Aidalle paikkaa päiväkotiin ja nimenomaan päiväkotiin, joka on tarkoitettu vuorotyötä tekeville. Muu meidän tapauksessamme ei luonnollisesti tulisi edes kysymykseen. Yhteydenottoa asian tiimoilta emme ole vielä saaneet, vaikka hakemuksen lisäksi olen laittanut sähköpostia aikaa sitten. Toisaalta onhan tässä vielä aikaa syyskuun loppuun. Minulla on toiveena ainoastaan se, että voisimme käydä hyvissä ajoin jo tutustumassa Aidan kanssa päiväkodissa useampana päivänä ja totutella näin tulevaan suureen muutokseen.
Ehdin tietysti jännittää tätä asiaa vielä useaan kertaan ennen virallista ajankohtaa, mutta silti minulla on aika luottavaiset fiilikset asian suhteen. Onnekseni olen saanut kuulla useammalta ystävältä ja tutulta, että hoidon aloitus on onnistunut hyvin ja ilmeisesti pienemmän lapsen on helpompi sopeutua tähän muutokseen kuin isomman. Haluan siis luottaa tähän, mutta tietysti voi tulla niitäkin päiviä, kun Aida jää itkun kanssa hoitoon. Eihän se varmasti mukavalta tunnu sillä hetkellä, mutta päiväkodissa lapsilla on kuitenkin paljon kivaa tekemistä ja ikävä menee varmasti nopeasti ohi.
Miksi päiväkoti? On niitä ihmisiä ketkä sanovat, ettei pienet lapset kuulu päiväkotiin. Oikeastaan itse en ole ikinä miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa. En esimerkiksi perhepäivähoitoakaan. Tietysti meidän tilanteessa se ei olisi nyt edes mahdollinen vaihtoehto, mutta omat henkilökohtaiset kokemukset jo itsessään perhepäivähoidosta riittää siihen, etten välttämättä haluaisi omaa lastani perhepäivähoitoon. En halua yleistää, että kaikki perhepäivähoitajat ovat huonoja, mutta oman lapsuuden kokemukset on aika hyvin mielessä edelleen. Tänä päivänä, kun kaikkea seurataan niin tarkasti, kuten omassa työssäni vuosien varrella olen saanut huomata, kuinka kaiken valvonta kiristyy kokoajan niin myös päiväkotien seuranta on muuttunut hurjasti. Hoitajat joutuvat raportoimaan lapsesta vanhemmille, joka päivän päätteeksi. Lisäksi päiväkodissa hoitajia on useampia ja lapsia enemmän eli uskon, että hoidon laatu pysyy päiväkodissa paremmin vakiona. Perhepäivähoitajia on vain yksi eli on vain yksi, joka kertoo miten asiat menevät ja toiseksi, jos hoitajalle sattuu päivän aikana jotakin (esimerkiksi sairauskohtaus) niin tällöin lapset ovat oman onnensa nojassa. Itselläni henkilökohtaisesti on parhaat muistot nimenomaan päiväkodista ja olen lapsuudessani ollut molemmissa.
Koen tärkeänä, että Aida saa ikäistensä seuraa ja riittävästi aktiviteettia, koska sen tarve kasvaa kokoajan. Lisäksi nään erittäin tärkeänä, että hän pääsee oppimaan uusia taitoja, kuten ryhmäytymistä, asioiden jakamista ja oman vuoron odottamista. Päiväkodissa Aida saa kavereita ja pääsee kehittämään myös taiteellista osaamista. Tänä päivänä meillä Suomessa on loistava päiväkotijärjestelmä, joten miksi en hyödyntäisi sitä. Tietysti voi olla ja myös tulla huonoja hetkiä ja kokemuksia hoitoon liittyen, mutta pääpiirteittäin meillä täällä Suomessa nämä asiat ovat kuitenkin melko hyvin. Haluan siis tavallaan luottaa siihen, että asiat menevät omalla painollaan toivottavasti hyvin!
Jos luet tätä ja asia on myös sinulle ajankohtainen niin jaa ajatuksiasi kommentoimalla!
– Iida –
Kuva: Jonna Keränen (IG: @tmijonnaingelise)
