Parisuhde ja lapsi

Ensin on vain parisuhde ja lapsen tulon jälkeen pitäisi olla lapsi ja parisuhde. Tuntuu kuitenkin, että monella se jälkimmäinen unohtuu lapsen syntymän jälkeen. Miksi? 

Osaan samaistua kyllä jonkin verran siihen, että ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen on ainakin alkuun helppo unohtaa kaikki muu sen uuden ja ihmeellisen ympäriltä. Reagoit jokaiseen tuhahdukseen ja vauvan nukkuessa mietit, että hengittäähän se. Tämä vaihe menee kuitenkin ohi ja täytyy muistaa, että muu elämä jatkuu myös. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että siihen pyörään, jos jää pyörimään ja antaa toisen unohtua niin siitä on vaikea päästä pois. Sillä voi olla myös erittäin lopulliset ja suuret vaikutukset myöhemmin. Toisaalta opittuja tapoja on myös paljon vaikeampaa lähteä myös korjaamaan eli siinä vaiheessa, kun havahtuu, ettei toinen pysy siinä vierellä vain pitämällä häntä itsestäänselvyytenä niin on vaikeampaa lähteä tekemään isoja muutoksia omassa toiminnassaan.

Usein näkee kirjoituksia siitä, kuinka paljon pariskuntia eroaa nimenomaan lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana tai lapsen ollessa pieni. Myös julkisuudessa näitä pariskuntia ja perheitä on paljon. Syitä on monia ja aihetta voisi pohtia miljoonasta eri näkökulmasta. Yksi voisi kuitenkin olla se, että kaikilla tulevilla vanhemmilla on paljon odotuksia, kysymyksiä ja ehkä myös oletuksia tulevasta elämästä. Et tiedä miten elämä muuttuu ja sitä voi helposti verrata ensin muiden elämään, koska olet aivan uudella ja tuntemattomalla maaperällä. Sitten suuret muutokset elämässä joita lapsi tuo mukanaan voivat olla erittäin stressaavia. Elämä voi olla juuri sitä mitä etukäteen ajattelit tai se voi olla myös ihan kaikkea muuta tai siltä väliltä. Mielikuvat voi romuttua, mutta toisaalta voit saada myös jotain paljon parempaa, kun mitä osasit odottaa. Ensimmäisen lapsen saaminen on hyppy tuntemattomaan ja hyppy vaikuttaa moneen asiaan.

Jokainen joka on ollut pitkässä parisuhteessa tietää suunnilleen suhteen kaavan eli alussa perhosia on kokoajan vatsassa ja vuosien varrella ne perhoset tasoittuu. Välillä ne perhoset lähtee lentelemään kuitenkin vähän enemmän, mutta elämä on pitkässä suhteessa melko tasaista. Meidän parisuhde ei ole mennyt ehkä kaikkien perus kaavojen mukaan, mutta Aidan syntymän jälkeen voin kertoa rakastuneeni tavallaan uudestaan ja enemmän. Se tunne, kun huomaat omassa kumppanissasi aivan uusia ja niin rakastettavia piirteitä. Niin minulle kävi. En osannut kuvitella niitä ollenkaan ennen Aidan syntymää, enkä osannut odottaa yhtään mitä meille tapahtuisi Aidan synnyttyä. Ennen sitä tiesin vain, että me kasvamme vanhemmiksi ja meidän elämä muuttuu – paljon.

Me ollaan pidetty kiinni muutamista asioista aikalailla kokoajan sen jälkeen, kun Aida syntyi. Ensimmäinen on se, että annetaan toisillemme omaa aikaa – ihan yksin. Se on mielestäni suhteen kannalta ja etenkin meidän suhteen kannalta tärkeä asia. Toinen on se, että meillä ei ollut suunnitelmissa perhepeti missään vaiheessa, josta tosin osittain kylläkin joustettiin. Pyrkimys oli kuitenkin kokoajan, että Aida nukkuu omassa sängyssään ja siirto yläkertaan omaan huoneeseen tehtiin myös melko ajoissa. Tämä toinen kohta voisi olla siis nimeltään se, että meidän makuuhuone on meidän makuuhuone edelleen. Kolmantena varmaankin se, että molempien ollessa illalla kotona niin me mennään oikeastaan lähes tulkoon aina samaan aikaan sänkyyn. Se on aika huippua. Toinen ei jää esimerkiksi tietokoneelle tai olohuoneeseen pelaamaan. Ennen olin myös erittäin suuresti vastaan sitä, että meidän makuuhuoneeseen tulisi televisio. No siellä se nyt kuitenkin on, mutta ollaan ihan hyvissä väleissä sen kanssa. Kaikki nämä kolme asiaa ovat myös sellaisia, että me emme ole missään vaiheessa niistä sopineet. Ne on vaan tapahtuneet itsestään eli ajattelen niiden olevan tärkeitä molemmille. Aidan ollessa hoidossa isovanhemmilla vietetään myös aikaa ihan kaksin tai käydään jossain yhdessä. Tarvitsemme myös sitä aikaa ihan vain kahdestaan, vaikka nykyään meitä onkin kolme tai oikeastaan neljä (Bruno).

– Iida –