Raskaus ja kehon muuttuminen

Raskaus – se niin ihmeellinen ja hämmästyttävä asia naisen keholle. Myös minulle. Muistan, kun ensin sitä vaan toivoi, että vatsa alkaisi pyöristyä ja näkyä. No sitten se hieman kyllä pyöristyi, mutta toisen silmiin se näytti lähinnä siltä, että olin syönyt hieman tukevasti ja siitä syystä kevyt turvotus vatsalla. No sitten se pyöristyi lisää ja alkoi näyttää jo raskausvatsalta. Seuraava vaihe oli se, ettei omat farkut sopineet enää jalkaan, joten sitten sitä mietti, että onko tämä niin ihanaa sittenkään. Mutta oli se. Kaikesta siitä tunnemyllerryksestä ja oman kehon muutoksista huolimatta nautin siitä lähes tulkoon koko 9 kuukauden ajan. Sain myös sinä aikana huomata olevani onnekas, koska vaivoja minulla ei ollut oikeastaan edes nimeksi asti koko aikana.

En ole oikeastaan ikinä ollut kovinkaan kova stressaamaan omaa vartaloani tai painoani, vaikka sitä ylimääräistä hieman olikin. Raskausaikana se kuitenkin hiipi jonkin verran mieleeni. Välillä mietin, että jos raskausaikana kiloja kertyy paljon niin miten saan ne pudotettua sitten lapsen synnyttyä. Keskustelin tästä aiheesta myös neuvolassa, jossa neuvolatäti kuitenkin vain käski olla murehtimatta asiaa ja sanoi uskovansa, että tiputtaisin kilot nopeasti synnytyksen jälkeen. Minulla on melko huono itsehillintä ja tykkään herkutella. Raskauden alussa olin karkkilakossa, koska olin täysin varma, että saisin RADI:n eli tuttavallisemmin raskausajan diabeteksen. (Olen saanut myös huomata, että raskauteen liittyy paljon omia ”slangisanoja”!!) En kuitenkaan saanut, mutta en usko karkkilakon menneen silti hukkaan. Muuten en juuri stressannut syömisiäni. Paino nousi raskausaikana erittäin tasaisesti ja kaikkiaan sitä tuli noin 12kg. Pystyin liikkumaan koko raskauden melko mukavasti ja lisäksi töissä sain kerättyä askeleita melko paljon. Lisäksi tuo meidän energiapakkaus Bruno sai pidettyä minut virkeänä päivittäin vaatimalla pitkiä lenkkejä ja muuta tekemistä.

No synnytyksen jälkeen seuraavana päivänä uskaltauduin käymään osastolla vaa’alla, joka näytti, että sille reissulle jäi yhteensä 7kg. Toisaalta olin helpottunut, että niinkin paljon, koska olin kuullut niitäkin tarinoita, ettei painoa ollut jäänyt synnärille, kun tasan tarkkaan lapsen painon verran. Toisaalta mietin niitä loppuja 5 kg, että siinä ne nyt on mukaan kotiin lähdössä. Sinä päivänä oli luvassa nimenomaan kotiin lähtö, joten mukaanhan ne oli vaan otettava halusin sitä tai en.

Kaikkiaan takaisin omaan painooni pääsyssä meni noin parisen viikkoa synnytyksestä. Omasta mielestäni se tapahtui melko nopeasti ja olinkin hyvin helpottunut, kun vaaka näytti entisiä lukemia niin pian. Jotenkin sitä sitten uskalsi huokaista, että homma hoidettu tältä osin. Tosin sen jälkeen kroppa jatkoi ja jatkaa yhä edelleen muuttumista aikalailla. 

Kaikki nämähän on erittäin pinnallisia ajatuksia ja tavallaan myös turhia. Uskallan kuitenkin väittää, että suurimmalla osalla etenkin ensimmäisen raskauden aikana käy näitä ajatuksia mielessä. Nykyään on kuitenkin paljon helpompi ottaa asioista selvää ja saada omille ajatuksille hieman näkökantaa muualta. Tästä aiheesta, kun kirjoitetaan nykyään erittäin paljon. Palailen itse vielä aiheeseen myöhemmin täällä blogissa siitä näkökulmasta, että miten keho minulla muuttui ja muuttuu varmasti edelleen synnytyksen ja imetyksen jälkeen.

– Iida –