Vähemmälläkin unella näköjään pärjää

Aidan synnyttyä olen saanut oppia monta uutta asiaa itsestäni, mutta tietysti myös ylipäätään hurjasti uusia asioita. Yksi asia, jonka olen oppinut itsestäni on se, että kyllä tulen toimeen myös vähemmällä unimäärällä. Ennen Aidan syntymää olin supernukkuja ja töissäkin tunnettu hyvistä unenlahjoistani ennen ja jälkeen yövuorojen. Osittain varmasti myös tästä syystä yövuorot ovat passanneet mulle oikein hyvin. Olin juuri se ylivirkeä tyyppi niissä yövuoroissa, kun aamutunneilla suurin osa muista työkavereista alkoi jo vähän hyytyä.

Ennen olin ylipäätään lähes neuroottinen nukkumisen ja riittävän unen kanssa. Illalla ennen nukahtamista laskin tarkkaan kauanko on aikaa nukkua ja stressasin sitä, että nukahdanko riittävän nopeasti. Nyt olen oppinut ja myös joutunut oppimaan, ettei kaikki mene aina tai lähes koskaan suunnitelmien mukaan. Etenkin nyt meillä on tämä ihana eroahdistus- kausi menossa sekä hampaita varmaan tulossa. Meillä siis nukutaan melko kehnosti aiempaan verraten. Täytyy taas lohduttaa itseä ja ajatella, että tämä on taas vaan yksi vaihe miljoonan vaiheen joukossa.

Tiesin tietysti nyt takaisin töihin palatessani, ettei samanlainen nukkuminen ole enää mahdollista etenkään ennen yövuoroja tai yövuorojen välissä. Tällä hetkellä takana on nyt pari yksittäistä yövuoroa ja hengissä ollaan. Suhteellisen hyvin myös jaksoin valvoa, vaikka unta oli takana aiempaan verrattuna vähemmän. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä tuplayötä, että miten nukkuminen kahden yön välissä onnistuu. Tämän hetkisen elämäntilanteen vuoksi en tee yövuoroja enää niin paljon kuin ennen, vaikka niitä muuten tykkäisinkin tehdä. Aidan hoitojen kannalta niitä on kuitenkin haastava järjestellä, koska pyrkimys meillä on, ettei Aidan tarvitse olla öitä päiväkodissa. Näissäkin tilanteissa meidän huippu tukiverkosto on osoittautunut korvaamattomaksi, kiitos kun ootte!<3

– Iida –