Tervehdys! Kun viimeksi syyskuussa kirjoitin tänne, ajattelin palata blogin pariin nopeammin. Syksy hujahti kuitenkin uuden työn ja taloksi asettumisen kera kiireessä ohi. Ehkä päästin henkisesti raksablogistani irti muuttopostauksen myötä. Vapaa-aikani ei kevään myötä ole lisääntymässä, joten tämä jää viimeiseksi kirjoitukseni. Äsken iski hinku kaivaa kamera esiin juuri ennen pimeän tuloa. Takaraivossani on häilynyt pieni ahdistus siitä, että blogi ”vain vähän jäi”.

Kaiken kiireen keskellä olen ollut äärimmäisen onnellinen tästä talosta jonka teimme. Viimeksi silmäkulmani kostuivat vuodenvaihteessa (kuohuviinipäissäni), kun yritin selostaa ystävilleni miten onnellinen tästä kaikesta olen.

Ensimmäisessä kuvassa komeilevat hankkimamme vanhat tuolit takanaan päällystämättömät rappuset sekä vesitakka ja palanen keittiötä. Tässä toinen tunnelmapala keittiöstä. Hayn paperimatto miellyttää.

Susan Elon Valo-valaisimet ovat ilahduttaneet minua niin ikään pitkin syksyä. Kuvassa myös ihana kuuseni, jonka latvatähti yrittää väsähtäneellä olemuksellaan kenties viestiä joululoman loppumisesta.

Tässä oikean elämän huoleton mutta harkittu asetelma – niitä olen yrittänyt väsäillä kuten oikean sisustajan kuuluu. En tohdi laskea rahamäärää, jonka olen käyttänyt kaikenlaisen pikkurojun ostamiseen. Sisustustyynyjä, koreja, kynttilöitä, purkkeja… Samalla oikeasti tarpeelliset hankinnat ovat jääneet roikkumaan, mutta jätetään siitä jäkättäminen Mestarille, heh.

Blogi hiljenee, mutta rakentaminen jatkuu. Pihatyöt ja talon julkisivu sekä terassi tehdään valmiiksi keväällä. Toivotan kaikille jäljellä oleville kolmelle lukijalleni menestyksekästä uutta vuotta! (Tervetuloa kylään Avotakka, Deko ja/tai Glorian Koti.)