Kevät ja kälätys

Viime sunnuntai oli huippupäivä. Äiti, pikkusisko ja lapsuudenystävä olivat kaikki kerralla apuna työmaalla. Voimallisen ja voimaannuttavan kälätyksen lisäksi saimme paljon aikaiseksi. Pikkusiskolle nakitettiin tietenkin kurjin homma: hän nyhti mattopuukolla irti liimaroippeet, joilla oli kiinnitetty irrotuskaista seinään lattiavalun ajaksi. Huomaa polvisuojat, jotka on teipattu suorastaan macgyvermaisesti polviin!

Ikinä ennen ei ole raksallamme ollut yhtä siistiä. Noin niinkuin teinien käyttämän kielikuvan ja ihan oikean elämän näkövinkkelistä. Kovan puunaamisen lisäksi kanniskelimme ison pinon harkkoja paikasta toiseen. Vanha äitikin joutui hommiin, hehheh. Hän saapui tietenkin paikalle pärekori täynnä huolellisesti pakattua evästä. En valitettavasti muistanut ottaa lihasopasta kuvaa. Mutta kyllä kelpasi!

Aherruksen oikein voi aistia, vai mitä? Taustalla uurastaa ahkera ystäväni Rike.

Itse olin niin tohkeissani (esitin pikkumestaria eli työnjohtajaa), että taisin lähinnä räpsiä kuvia ja hölöttää. Mestari itte urakoi väliseinien kanssa, kuvassa yläkerran kylpyhuoneen seinien kimpussa. Esittelinkin viime kirjoituksissani vinkin, joka on tässä niinku in action.

Työmaalla paistoi aurinko, ja hiekoitushiekka rahisi kuivalla asfaltilla kun ravasimme työmaakopin ja talon väliä. Ihan kuin ojassa olisi solissut sulava lumi. Kuravesi se siellä lumen puutteessa vain lotisi, mutta tuntui keväältä. Talo näytti auringonvalossa ihan erilaiselta: säteet tunkivat ensimmäistä kertaa kunnolla sisään isoista ikkunoista. Ihanaa.