Pahvitalo

Viikko sitten tunsin kissan pienen sydämen hakkaavan hädästä kämmentäni vasten. Nostin Pötiä toisen kerran viikon sisällä kuljetuskoppaan, jonka kalseat muoviseinät pelottavat sitä. Laitoin kopan ristikon kiinni ja mietin, ettei tässä ole mitään järkeä. Samaa sanoisi varmaan viisas kissa, jos osaisi puhua.

Aina välillä havahdun siihen, ettei tämänhetkisessä häslingissä ole tolkkua ollenkaan.

Tällä viikolla kissalla oli toivottavasti ja onneksi elämänsä viimeinen reissukissaviikko, sillä Mestarin työrupeama pääkaupungissa loppui. Sekä kissa että mies ovat siis jatkossa myös viikot Varsinais-Suomessa, millä on varmasti suora vaikutus paitsi talon valmistumisvauhtiin, myös kissan mielenterveyteen.

Iloisempiin juttuihin: huomenna talolla vietetään vihdoin harjannostajaisia! En malta odottaa. Ostin tuollaisen pahvitalon, koska se näyttää vähän meidän talolta. Ehkä pöytäkoristematskua.

Mukavaa viikonloppua! Kaikilla on omat häslinkinsä.