Onko se kahluuallas? Ei, se on kukkapenkki. Aika massiivinen? Juu!

Viikonloppuna sateli lunta, joka verhosi ihan itte latomani kukkapenkin (okei, appiukko auttoi). Rakennelma rajaa aikanaan jättiterassimme.

Pohjalle valettiin antura. Kuvassa kukkapenkin kokoa vasta hahmoteltiin.

Myös korkeutta mietittiin. Päädyimme siihen, että kukkalaatikon reunat kohoavat vain viitisentoista senttiä vamiiksi suht korkean terassin pinnasta.

Terassin reunassa aikanaan jököttävän kukkapenkin toinen pitkä sivu toki näkyy kokonaan nurmikolle, jonka voitte kuvitella alla olevassa kuvassa oikealla näkyvän savisen maan kohdalle. Laatikko rapataan samanväriseksi kuin talo. Siitä tulee murrettu valkoinen.

Onkin sitten eri tarina miettiä, mitä kukkalaatikkoon istutetaan. Pari riviä perunoita ehkä, heh. Ai että, voin oikein kuvitella kun istun ensi kesänä joissain ihanissa juhlissa terassilla skumppapöhnässä ja jankutan että ”kattokaas ny, aika hianon kukkalaatikon meikäläinen teki”. (Ei siitä Mestarin rakentamasta talosta niin väliksi, kattokaa ny tota kukkalaatikkoa.)