Niin se aika vain vierähtää. Kymmenen päivää eikä yhtään kirjoitusta. Sori. Ja neljä ja puoli vuotta ja noin iso pikkuveli.

Uula on ujompaa sorttia eikä halunnut tulla kuvatuksi. ”Hienolta näyttää”, tuumasi kumminkin vähän ujosti. (Ja meni sitten kysymään isältä että siis missä se niiden talo oikein on. Ei vissiin näytä vielä ihan valmiilta.)

Ukko-pikkuveli vissiin katselee, että siis tännekö mun pitää sitten joskus tulla yökylään.

Tänään vietettiin oikein kunnon talkoita. Oli suloisten vieraiden lisäksi kaksi appiukkoa/isää, yksi siskoni mies ja yksi Mestarin veli. Ja tietysti meikä (heti aamuisen keittiösuunnittelupalaverin jälkeen). Ja kinkkukiusausta.

Julkaisen kuvia tämän päivän kokonaissaavutuksista ensi viikolla, koska nyt ajattelin ilahduttaa teitä tämmöisillä viilis-kuvilla. Muistin jopa ottaa kameran mukaan tontille huomatakseni ettei siinä ole muistikorttia. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin löytyi myöhemmin käsiveskan pohjalta, jee! Päivä oli hieno. Aurinko paistoi ja huumorssi kukki.

Vähän huono kuva, mut hei, sain lentokoneen siihen mukaan. (Turvallisuusmääräykset, jaa mitkä?)

Talkoolaiset nostelivat tänään tuollaisten lavojen päältä 450 harkkoa eli kahdeksan kierrosta seinää! Harkot oli nosteltu nosturilla holvin päälle, mistä ne on kätevä latoa.

Sanomattakin selvää, että minä itte jatkokäsittelin nämä kyseiset lavat, eli kannoin ne kauniiseen kasaan tien poskeen (oli pakko näyttää isälle ja appiukolle et jaksan). Kuvan tikkaita pitkin kiipeilimme yläkerran ja maanpinnan väliä.

Bonuksena tärähtänyt Pöti ja kukkaset (saatte itse päättää viitataanko tärähtäneellä kissaan vai kuvaan). Mukavaa lauantai-iltaa!