Viikonloppuna saimme syysauringossa kylpevälle tontille reippaita apuvoimia erilaisissa kokoonpanoissa. Olen jo nyt todella otettu siitä, miten iso joukko on ilmoittanut innostaan tulla avuksi.

(Hehheh, katsotaan sitten, miten nuo lupaukset realisoituvat, kun taivas tykittää loskaa, ja sormet ovat kohmeessa kissan takapuolelta tuoksahtavissa pari kertaa kastuneissa työhanskoissa.)

Ystäväni Jepa taivutteli sunnuntaina kuparinvärisestä sidontalangasta sydämen, jonka sijoitimme anturamuotin pohjalle.

Keskiviikkona tai viimeistään torstaina muotit valetaan täyteen betonia. Kuparisydän jää sinne tuomaan meille rakkautta, kuten Jepa asian ilmaisi. Mestari itte muisteli, että anturaan on tapana valaa myös kolikoita tuomaan rahaonnea.

”Rakkaus riittää”, tokaisi siihen viisas Jepa (ehkä hieman ironiaa äänessään).

Kuvat ovat niin hienot, että ne voisi vaikka teettää pieneksi tauluksi valmiin talon seinälle. Muistuttamaan ihanista ystävistä ja siitä, mikä on tärkeää.