Kuvassa kissa ja anturaraudoituspaperi. Pötiä on jo ennen tätä talohanketta kutsuttu välillä työnjohtajaksi. Sen verran hän yleensä valvoo tilanteita ja haluaa osallistua. Olen haaveillut ostavani hänelle sellaisen pienen valkoisen kypärän.

Nyt kun rakennuslupa on takataskussa ja valitusaikakin kohta ummessa, voidaan tontilla ruveta hommiin. Ainakin Mestarin mielenterveydelle tekee hyvää, hän kun on enempi semmoisia tekijämiehiä. Tontille kaivetaan ensi viikolla kuoppa, jee! Siitä se lähtee.

Perjantaina otimme ison askeleen, kun kävimme maalaispankissa vetämässä liudan nimiä vekseleihin. Kiitokseksi ihan mojovasta lainasta saimme pannunalusen. Ajat ovat ilmeisen kovat.

Yritän saada ensi viikolla nähtäväksenne jonkinlaiset versiot talon pohjaratkaisuista. Voin toki kertoa lisää anturaraudoituksistakin, heh.