Tervehdys!
Pahoittelen (erityisesti Jepa), etten ole ehtinyt kirjoitella. Olen katsokaas ollut todella kiireinen kaikkien näiden talohommien kanssa.
Ja paskat, sanoisi varmaan Mestari. Oikeasti aika meni viime viikolla töissä ja muun muassa ystävien häälehtistä värkkäillessä (sekä alennusmyynneissä ja puistossa naama aurinkoa kohden käännettynä…). Lauantaina juhlittiinkin sitten mahtavia maalaishäitä ja toivuttiin niistä eilinen.
Tajusin muuten, että oli ehkä virhe linkittää tämä blogi Facebookkiin, sillä nyt kaikki tutut on jo lukeneet mun hauskat vitsit täältä, ja näyttävät vaivaantuneilta kun kerron niitä samoja juttuja uudestaan.
Mennyt viikko oli taloprojektin kannalta merkityksellinen, sillä siihen osui ensimmäinen taloperäinen itkukohtaus! Takaraivossa on jyskyttänyt sellainen outo paine, vaikka Mestari on hoitanut lähes kaiken paperinpyörittelyn ja muun.
Paperisotaa riittää. Rakennuslupahakemukseen pitää liittää yhtä sun toista lappusta. Mestari juoksi perjantaina tulevien naapurien ovilla pyytelemässä nimiä naapurikatselmuspaperiin. Heidän pitää katsokaas hyväksyä alustavat suunnitelmamme. Onneksi saimme vain puoltavia lausuntoja sekä tsempin toivotuksia.
Sitten pitää olla muistaakseni ainakin energiatodistus, ja jotain ilmoituksia pitää toimittaa maanmittauslaitokselle ynnä muuta. Aivan järkyttävältä näyttävä rakennushankeilmoituskaavake (kannattaa guuglata) on odottanut täyttämistään nyt viikon. Se on tietenkin minun vastuullani, koska lomake on kryptisin.
Sitten on vielä yksi pikkuinen juttu nimeltä pankkilaina, sekin vähän ressaa.
Tuollaisia papereita olin selailevinani viime viikolla puistossa:

Yritin tuossa miettiä, että miksi minuakin jo niin kauheasti ehti ahistaa. Mestari totesi viime viikolla, että ”olisi tämän kaiken hoitaminen kyllä maallikolle aivan yhtä helvettiä, kun ei tiedä mitä kaikkea pitää hoitaa”. Niin.
Nyt olenkin tilannut Mestarilta itteltään sellaisen listan, johon on kirjoitettu ihan kaikki hoidettavat asiat paperitöistä harkkojen kantamiseen, mieluiten kronologisessa järjestyksessä. Ehkä se sitten lievittää tätä kummallista tunnetta, että jottain tarttis tehrä, mutta yhtään en tiedä että mitä.
Oikeasti laitoin tuon lainapaperikuvan vaan, että sain laittaa samalla reissulla otetun kuvan näistä uusista alennuskenkistä, heh.
