Kirjoittelin kuun alussa arvoituksellisesti ensimmäisestä sisustusesinehankinnastani. Nyt voitte taas nukkua yönne rauhassa, sillä yllä oleva kuva kertoo vastauksen. House Doctorin Lighthouse-häkkyrän sisään sujautin vanhan kuvan ukistani.

Sain tällä viikolla vahvistuksen eräälle kutkuttavalle uutiselle. Rasittava reissaaminen kahden kaupungin välillä loppuu, sillä sain töitä täältä kotikaupungistani Turusta.

Kyllä korkeakoulutetut – se on mahdollista!

Tällaisesta kotihiirestä tuntuu aivan uskomattoman kivalta, että saan ihan oikeasti syksyllä viettää aikaani talossa, jota olemme kohta vuoden rakentaneet niin, että molemmat tai jompikumpi meistä on ollut viikot poissa väliaikaisasunnoissa. Jo pienenä olin aina ensimmäinen joka halusi lähteä kotiin. Rakastan olla kotona.

Siirryimme viikonloppurakentajista kokoaikaisiksi jo alkuvuodesta, kun Mestari itte pääsi takaisin Aurajoen rannoille töihin. Innostuin eilen taas selailemaan vanhoja kirjoituksiani. Jotenkin söpöä miten innoissaan talon seinien kohoamista on viime syksynä seurannut. Hiukan ihmeissään ja ylpeänä sitä muistelee mitä kaikkea on saatu aikaan. Ihmeen nopeasti unohtuvat myös kohmeiset sormet, kuraiset betonilattiat ja menneet kinat.

Nyt kun talolla on käynnissä niin kutsuttu nyhräysvaihe, on hermo ajoittain ollut tiukalla ja innostus vaihtanut muotoaan. Rintaa oikein korventaa kun tiedän ja toivon, että pääsemme pian muuttamaan. Tilannetta ei helpota pintaan kesäloman myötä ryöpsähtänyt vakava sisustuskuume.

Turku state of mind. Mukavaa viikonloppua!