Työmaarakkautta

Tänään pääsin taas ihmettelemään tonttia ja varsinkin sinne kaivettua talon mallista kuoppaa. Mielikuviani pienemmältä se näytti, mutta hienolta myös! Tietenkin unohdin kunnon kameran toiseen kaupunkiin, joten tässä puhelimella taltioituja tilanteita. Savikuoppaan oli laitettu sellainen eristekangas ja siihen päälle soraa. Kuvassa seison tulevan olohuoneen kohdalla.

Mestarin kanssa olemme siitä onnettomassa tilanteessa, että oleilemme viikot eri paikkakunnalla kuin tonttimme. Siis niin kaukana, ettei iltoja voi viettää raksahommissa. Seuraavan vuoden aikana about kaikki viikonloput kuluvatkin siksi talohommissa (voi miten tykkään tuosta sanasta) tai sitten talo rakentaa itse itsensä.

Tässä kuvassa Mies Kantaa Työkaluja. Mestarin oikeassa kädessä on naulapyssy. Pääsin sitä tänään itsekin testaamaan. Sujui hienosti tietenkin.

Tuntui kyllä hassulta tallustella tulevan talon perustuksissa. Vihdoinkin konrketiaa tähän touhuun! Kävimme tänään myös ostamassa työmaakoppiin käytetyn jääkaapin. Mestari nikkaroi lisäksi anturamuotteja. Seuraavaksi valetaan sitten se antura.

(Wikipedia: Antura on rakennuksessa perustuksen alin, yleensä sokkelia (hihih) leveämpi osa, joka jakaa rakennuksen painon maapohjalle.) Tää on kato oppimisprosessi.

Talo tulee siis tuohon sorakohtaan, aika kiinni tiehen muuten. Kurakohtiin tulee pieni pläntti nurmikkoa (meidän varsinainen piha on talon takana eikä edessä, toisin kuin noilla naapuriparoilla). Puiset härpäkkeet pinossa ovat niitä anturamuotteja.

Vähän työmaarakkautta (lue: ”mee ny jumankauta pois tieltä sen kameras kans”).