Merta kohti

Kun on syntynyt Itä-Suomessa ja viettänyt lapsuutensa Uudellamaalla, on veden läheisyys iso juttu. Olipa kyse kaupungin halki kiemurtelevasta joesta tai aavasta merenrannasta, sisältää vesi elementtinä aina jotain perustavanlaatuista. Ilman vettä ei ole elämää. Vesi pysyy aina liikkeessä. Siinä on elämän voima ja lupaus vapaudesta.

yyteri

Ensimmäistä kertaa kotini Poriin tehdessäni mielessäni siinsivät kuvat Yyterin valkeista sannoista. Ne tulivatkin tutuiksi ja niin rakkaiksi. Kun työt veivät minut takaisin pääkaupunkiseudun kuiville maille, jäi sisälleni asumaan veden ikävä. Paluu Poriin vuosia myöhemmin oli samalla iloinen jälleennäkeminen veden kanssa. Työmatkani kulki kaupunkia halkovan Kokemäenjoen rantaa pitkin ja sen yli. En hetkeksikään väsynyt joen kauneuteen, sen päivittäin vaihtuvaan luonteeseen ja veden mieltä rauhoittavaan vaikutukseen. Yhtenä jos toisena aamuna oli pakko pysähtyä ja soittaa äidille, ihan vaan kertoakseen miten kaunis työmatkamaisemani tänään oli. Kun joku on niin kaunista, ettei sen tuottama ilo pysy sisällä. Sittemmin joen uomien keskellä, Kirjurin vihreydessä, olemme viettäneet lukuisat hetket niin tytön kanssa kuin ilman. Välillä kassissa on ollut vaippoja ja välillä vinkkua. Välillä kainalossa pitsalaatikko ja välillä jalassa juoksutossut.

Kokemäenjoki

Toinen rakas vesipaikkani Porissa on Kallo ja Kallon kalliot. Sileät kuumat kalliot varpaiden alla, aava meri ja rauha muilta ihmisiltä. Tunne siitä, että olet maailman äärissä keskellä luontoa. Kalloon olemme miehen kanssa paenneet hälyä ja kiirettä, katsomaan toisiamme ja merta. Odotan että tyttö kasvaa niin isoksi että pääsee itse kiipeämään Kallon kallioita.

Kallo

Nyt minua vetää puoleensa eniten Reposaari, Räpsöö. Se on kiehtovuudessaan ihan oman postauksensa arvoinen. Mutta tulevaisuudessa tiedän haluavani vielä lähemmäs merta, ihan iholle. Haluan asua veden äärellä, haluan laskea kajakin aamuhiljaiseen jokeen, haluan oppia liikkumaan merellä, omalla veneellä. Haluan tuntea meren tuoman rauhan ja vapauden tunteen useammin. Vesi, se on niin lähellä mutta kuitenkin vielä liian kaukana. Eikä sen vetovoima laannu.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *