Suuntana uusperheily

Never say never

Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten juteltiin ystävän kanssa parisuhteista, lapsista ja tulevaisuudesta. Olin juuri päättänyt vajaan kaksi vuotta kestäneen raskaan/vaikean/ahdistavan parisuhteen. Muistan erittäin tarkasti sanoneeni etten ikinä luottaisi miehiin enkä osaa ajatella että ikinä seurustelisin miehen kanssa kenellä on ennestään lapsia. Tuolloin ystäväni nauroi ja kysyi miksi en halua miestä jolla on jo ennestään lapsia? Tähän en osannut muuta vastata kuin nauraa ja todeta että en tiedä, kai se elämä olisi vaan silloin helpompaa ja kuinka hölmöä sellainen ajatus edes on varsinkin kun itseltä niitä lapsia löytyy kolme. Viime aikoina olemme samaisen ystävän kanssa nauraneet keskustelua mitä kävimme pari vuotta sitten. Never say never.. Kerrankin sanonta joka osuu ja uppoaa, kohta viisi kuukautta tapailua takana miehen kanssa jolla niitä lapsia on ja vielä neljä kappaletta.

Millaista se uusperheily on?

Pääosin lapsia on mukana aina viisi eli minun kolme ja miehen kaksi jotka asuvat hänen luonaan, miehen kaksi muuta ovat menossa mukana vain joka toinen viikonloppu.

Arki pyörii ihan omalla painollaan, molemmat perheet yhä omissa kodeissaan, yhteisestä kodista on toki puhuttu, mutta hiljaa eteenpäin, kiire ei ole. 

Lapset ovat uskomattoman hyvin liimaantuneet toistensa seuraan, itse en koskaan olisi voinut ajatellakkaan, että asiat voisi sujua näin helposti. Tytöt ovat lähes aina yhdessä tai vähintään puhelimitse yhteydessä toisiinsa, toki heillä vain vuosi ikäeroa (tänä vuonna 12v ja 13v täyttävät). Pojilla ikäerot onkin hieman suuremmat kun löytyy 7v, 10v ja 15v täyttävät. 

Viiteen kuukauteen mahtuu paljon kahvittelua, heseilyä, pituushyppyä, hippaa, elokuvia, sisäliikuntaa, lasten yökyläilyä, keilaamista, abc ruokailua,uimista, luistelua, pulkkailua, harrastuksiin kuljettamista yms

Ja mikä parasta, kaikilla on ollut pääosin hauskaa, itse olen saanut nauraa, nauttinut ja ollut onnellinen.