Rakentaminenko helppoa?
Näiden meneillään olevien projektien jälkeen minun tehtävälistani olisi unelmissani yllä olevan kaltainen. Miten ihanaa, tanssia keijun kanssa! Tässä on keijun kanssa tanssimiset olleet aika kaukana, kun olen tutustunut suomalaiseen byrokratiaan viimeisten kuukausien aikana.
Rakentaminen. Moni ihminen on siinä käsityksessä, että talon voi rakentaa tuosta noin vaan kunhan kahvittelee rakennustarkastajan kanssa pari kertaa. Ehkä muutama pullakin voidaan syödä. Toiveajattelua ainakin minun kotikunnassani, josta löytyy sellainen byrokratian lohikäärmeenluola, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ilokseni on kertynyt jo mapillinen papereita. Osa seläkkeillä. Kerron näistä seläkkeistä myöhemmin.
Ensinnäkin, taloa rakentaessa pitää olla valvojia x määrä. LVI-työt, sähkötyöt, sisäpuoliset, ulkopuoliset, yleinen valvonta, vastaava mestari, työnjohto, lisää eri tilanteiden valvojia. Rakennusvalvonta saattaa sanoa puhelimessa yhtä ja kun toteutat puhelimessa sanotun asian, ei se käykään, koska se pitääkin tehdä toisin kuin oli sanottu. Käytä tätä karttaotetta, viikon päästä karttaote ei käykään. Tietyt paperit pitää nitoa myös seläkkein. Tulivat muuten bumerangeina takaisin, kun ei ollut seläkkeitä. Ajatelkaa, rakennushankkeen kulmakivenä voi toimia myös paperinipun seläke. Voihan byrokratia! Ja tietenkään seläkkeiden tarpeellisuudesta ei oltu etukäteen ohjeistettu. Rakentajalla pitäisi olla maaginen kristallipallo, jolla hän lukee virkamiesten ajatuksenjuoksua. Sitä en tosin tiedä riittääkö siihen enää kristallipallokaan.
Olen nyt toivottavasti suurinpiirtein selvillä kuka valvoo mitäkin ja kuka vastaa mistäkin. Rakennusvalvontaan pitää tietty tehdä koko ajan katselmuksia ja selontekoja prosessin etenemisestä. Itseäni suoraan sanoen ottaa päähän se, että minun sukuni mailla, jotka ovat olleet suvullani 1700-luvulta asti, määräävät yhtäkkiä itselleni täysin ventovieraat ihmiset lakikirjojensa kanssa. On hienoa, että rakentamisessa ollaan tarkkoja, mutta joku raja byrokratiankin määrässä pitäisi olla. Mutta ainahan voimme kurkata jälleen mitä jokin pykälä sanoo!
Olen ylpeä itsestäni, että olen pysynyt asiallisena ja tyynenä huolimatta siitä, että olen raskaana ja välillä tekisi mieli upottaa läheiseen suohon jokainen katumaasturilla pihaan kurvaava virkamies. Kiukun määrä on ollut aika valtava raskauden aikana. Tällä kiukulla mitä kehoni ajoittain kihisee, rakentaisi vaikka kymmenen taloa ja kestitsisi tuhat virkamiestä. Olenkin iloinen, ettei raskaus ole näyttäytynyt itselleni alakulona tai masennuksena. Sen sijaan käteeni voisi laittaa hiilihangon välillä. Asiaan vaikuttaa varmasti myös väsymys, joka on välillä tosi lamaannuttava. On sellainen ei-vaan-jaksaisi-olo. Fyysinen väsymys tuntuu. Sen tuntee, että keho on kovilla. Ei vaan jaksaisi mitään turhanpäiväistä välillä yhtään.
Kyllä minäkin niin haluaisin syödä pullaa ja keittää vain kahvit rakennustarkastajan kanssa, mutta nykyaikana se ei mene ihan niin. Opettavainen prosessi. Ensi viikolla alkaa talo kohota perustuksesta kunhan selviän taas yhdestä kokouksesta. Joten, hymy korviin ja Moccamaster tulille. Olen kääntänyt koko prosessia huumorimielelle ja odotan aina innolla kukas uusi ihminen nyt soittelee tai haluaa tulla käymään. Asenne ratkaisee-aina. ;)
