Paha mieli
Joulu on erityistä aikaa pahalle mielelle. Elämähän on paradoksaalista, joten joulun ilon takana vaanii paha mieli. Oi kuusipuu, jouluna on niin monta syytä saada paha mieli:
– Joulun alla kaupoissa on liikaa ihmisiä. Ahdistaa. Ennen joulua ja joulun jälkeen kaupoissa ei ole liikaa ihmisiä. Ahdistaa. Missä kaikki ovat? Kyllä Suomessa on vähän ihmisiä! Paitsi jouluna kaupoissa.
– Kyllä jouluna kaikki on niin kallista. Rahat menee. Lahjojakin pitäisi ostaa. Kyllä muutenkin kaikki on niin kallista. Kyllä omat tulot ja rahat pitäisi kaikki saada säästöön. Säästetään kaikki perillisille. Ai niin, eihän sellaisia välttämättä edes ole. Tai ollaan riitauduttu. Mutta silti minun rahani pitää jäädä säästöön. Mielellään korkeakorkoiselle tilille. Pankitkin ovat ihan pahanmielen lähteitä, kun ei sieltäkään saa korkoa enää millekään. Ei minun rahani saa mennä elämiseen. Kyllä kaikki on niin kallista.
– Jouluna telkastakin tulee vain vanhoja elokuvia ja ohjelmaa lapsille. Uutisiakaan ei tule joka päivä. On se nyt kumma, kun veroakin joutuu maksamaan ja samat pukin kuumat linjat pyörivät koko ajan. Kyllä on paha mieli. Tulisi edes niitä uutisia joka tunti.
– Jouluna täytyisi olla niin iloinenkin. Kaikilla on mukavaa ja niin edelleen. Pöydät notkuvat herkkuja ja mieli on autuaan iloinen. Tiptaptiptap, kyllä naurattaa! Kyllä minä en ole iloinen edes sen takia, että pitäisi olla.
– Ruokaakin on liikaa. Tulee kiloja. Huono omatunto. Kinkku karahtaa heti vyötärölle. Luumurahka alleiksi käsivarsiin. Ja ne konvehdit. Kuka on keksinyt suklaakonvehdit? Kyllä siinäkin on tyyppi. Pelkkää sokeria ja rasvaa. Saisi kieltää moiset konvehdit. Koko joulun on huono omatunto. Huh huh. Ja sitten ne kilot pitäisi vielä karistaakin. Kesällä pitäisi olla jo rantakunnossa, vaikkei rannalla tule käytyäkään. Kyllä on taas huono mieli.
– Ja ne lahjat. Taas tuli villasukkia ja jalat hikoilevat jo ilman niitäkin. Ja lisää suklaata. Voisikohan niitä viedä lahjaksi jollekin? Ihan vaan siksi, että laitetaan jenkkakahvat kiertämään! Kyllä on kamalaa, kun minulle on joku varta vasten hankkinut lahjan. Sehän on erityinen syy pahaan mieleen!
– Ja luntakin sataa. Alkaisi jo riittää. Muutan Espanjaan. Auringossa kaikki on paremmin. Enää ei muistella edellisten talvien vesisadetta, vaan tämä lumi. Taas joutuu palaamaan lapsuuden hiihtotraumojen äärelle. Ja luistimetkin on tylsät. Onkohan kukaan jäädyttänyt juuri minulle joulunpyhinä luistelukenttää? Mitä? Kukaan ei ole ajatellut, että haluan nyt luistelemaan. On se kumma, kun eivät ihmiset käy enää töissäkään. Kyllä nyt luistelukenttä pitäisi olla, kun tahdon luistelemaan!
– Enää ei tiedä miten joulukuuseen täytyisi suhtautua. Itkeekö se? Miten jaksaa vastapäisessä nurkassa kiinanruusu? Silläkin on paha mieli joulukuusesta. Anopinkieli tekee varmaa kuolemaa jouluvalaistuksessa. Kuka jäi hoitamaan metsään kuusen vauvoja? Onkohan pöydällä makaavalla kinkulla vielä tunteet? Kyllä on rankkaa. Taidan hankkia muovikuusen. Mutta sekin kuormittaa maapalloa. Istutaan koko joulu pimeässä sitten. Ilman kuusta. Pelastetaan edes huonekasvien mielenterveys.
– Eivätkä ihmiset osaa ajaa autollakaan. Jouluruuhkissa vasta hermot meneekin. Kaksi autoa tuli vastaan matkalla mökille ja niistäkin toinen kehtasi ajaa pitkillä liian lähelle. Kyllä minä näytin sille ja löin kaikki lisävalotkin päälle, että oppii. Kyllä oli ruuhkaa. Toisin se on etelän auringossa. Kyllä siellä osataan.
Kyllä joulu on kovaa aikaa. Huh huh.
Vai onko sittenkin niin, että kaikki onkin aika hyvin? On ruokaa. On lahjoja. On auto millä liikkua. On ihmisiä. Rahaakin. Mitä jos keskittyisimme siihen kaikkeen hyvään mitä elämässä on sen sijaan, että näkisimme kaikessa puutteita, negatiivisuutta ja ikävyyttä? Mitä jos ehdottaisimme uusia ideoita vanhojen tilalle, jos vanhat ideat eivät toimi?
Sillä jos valitat, esitä muutosidea, jolla valituksen kohteena oleva asia voitaisiin muuttaa kenties paremmaksi. Tai erilaiseksi.
Muussa tapauksessa, ole hiljaa. Ja syö sitä kinkkua. Ja konvehteja. Ja lopeta hyvä ihminen sen pahan mielen viljely. ;)
