Rakas käytettyjen tavaroiden myyjä
Ilmeeni on tällainen, kun olen viime aikoina tutustunut pitkästä aikaa kirpputorien ja käytettyjen tavaroiden myynnin maailmaan ostajan näkökulmasta. Hämmentynyt. Kiukkuinen. Ärtynyt. Vihainenkin välillä. Kannatan kierrätystä ja eritoten kannatan sitä vaatteissa, joita maapallolla on ihan hirveästi ja joista iso osa tuotetaan eettisesti kyseenalaisesti. Kaikenlainen kierrätys on hyväksi maapallolle ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ahdistun uuden ostamisesta. Turhan hankkimisesta, kuluttamisesta ja siitä miten kaiken takana on bisnes. Raha.
Raha. Raha. Raha. Niin moni käytettyjen tavaroiden myyjäkin kauhistelee kuinka kamalaa on, kun ihmiset kuluttavat ja raha määrittää kaikkea. Miksi silti kierrätykseenkin on tullut nykyään ilmiselvä ahneus? Ah, tuo ihmisen perisynti. Mikä on idea kierrätyksessä ja käytettyjen tavaroiden myynnissä? Saada ne eteenpäin omista nurkista? Tehdä hyvää? Vai saada niistä vähän…kröhöm…rahaa? Voittoa? Tuottoa?
Listaudutaanko siis jo pörssiin rakas käytettyjen tavaroiden myyjä? Itseäni harmittaa se, että kirpputorituotteilla yritetään saada Mahdollisimman Paljon Rahaa. Tämä on monesti aivan läpinäkyvää. Mietitäänpä muutamia esimerkkejä:
– ”Kerran kokeiltu eikä sopinutkaan minulle. Uutena maksoi 80 €, nyt myyn 70 €”. Siis mitä? Jos tuotteen on ostanut kaupasta, se ei ole enää uusi. Siitä ei voi pyytää lähes uudenveroista hintaa, vaikka sitä ei olisi pitänyt. Uusi on uusi ja ostettu on ostettu. Piste.
– ”Pesunukkaa löytyy ja muutama pieni reikä, mutta menee vielä seuraavalle käyttäjälle. Pyynti 20 €.” Siis mitä? Vaate, josta löytyy nukkaa, reikiä, paikattuja reikiä, reiän alkuja, repeämiä, haalistumaa, tahroja, kulumista ja sanottavaa, ei ole kymppien arvoinen. Ei edes eurojen. Ei, vaikka se olisi merkkituote. Polvet puhki oleva merkkituote ei ole kovin arvokas. Ostaja ei halua myöskään maksaa tunnearvosta. Jos tuote on itsellesi rakas, kehystä se vaikka seinällesi, mutta älä myy kalliilla hinnalla. Tätä näkee erityisesti lasten vaatteiden myynnissä. Ties mitä rispaantuneita, tahraisia ja reikäisiä vaatteita myydään aivan hulvattomilla hinnoilla, kun niiden oikea myyntilause olisi: ”Tule hakemaan ilmaiseksi, jos haluat.” Esimerkiksi SPR:n Kontti ei ota vastaan rikkinäisiä vaatteita, miksi niitä ylipäätään kenellekään tulee mieleen myydä? Raha?
-”Guess-laukku, muutama naarmu löytyy ja käytön jälkiä. Kuitenkin oiva laukku vielä jollekin, pyynti 50€”. Siis mitä? Merkkituotteet ovat ostettaessa toki hintavia, mutta kulunut merkkituote ei oikeuta järjettömiin hintapyynteihin. Käytetty on käytetty. Silti nämä käyvät kaupaksi kuin häkä. Kun naiset näkevät pelkän merkin, niin rahapussi aukeaa kummasti. Myös kopioita myydään kovilla hinnoilla. Kannattaa olla tarkkana.
– ”Söpö paita, pyynti 10€.” Nykyään kaikkea saa Kiinasta aika halvalla. Myös monia söpöjä paitoja. Olen paljon törmännyt näihin pikku bisnesihmisiin, jotka myyvät Kiinan tuonteja järjettömällä katteella. Monen söpön paidan saa Kiinasta parilla eurolla, kun vähän tsekkailee nettikauppoja. Itse en ainakaan haluaisi rikastuttaa yhtäkään oman elämänsä pikku vedättäjää.
– ”Retrolamppu, 30 €.” Lamppu ei välttämättä toimi, mutta onhan se retro. Ja pelkästä sanasta kannattaa aina maksaa! Vai kannattaako? Nykyään kaikki vanha on muotia ja vanhoista esineistä maksetaan kovia summia. Oman sukutilan aitat on täynnä rahaa, jos kaupparatsuksi alkaisin, minkä takia tuntuu oudolta, että joku maksaa vanhasta ikkunapokasta kymppejä.
Niinpä rakas käytettyjen tavaroiden myyjä, ole järkevä. Pyydä inhimillinen hinta. Älä myy rikkinäisiä vaatteita. Älä selittele. Ole järkevä ja ymmärrä kirpputorien perimmäinen idea. Se ei ole sinun rikastuttamisesi vaan tavaroiden kierrättäminen. Missä ovatkaan ne 0,50 € myytävät vaatteet ja se, ettei hiivatin raha tunge lonkeroitaan joka paikkaan? Jos olet ahne, mene poimimaan vaikka puolukoita metsään. Aivan sama kunhan et pilaisi kirpputorien ideaa.
Kiitos.
