Herne nenässä

Sain aamukahvini juotua kuistilla, koska ampiaisia ei näkynyt. Vielä viikko sitten kuistin katossa oli ampiaispesä ja nuo musta-keltaiset hyönteiset pörräsivät joukolla kuistilla ja halusivat myös talon sisälle. Olivat aika äkäisiäkin, osa lensi suoraan kimppuun. Kesäyön melkein pimeinä tunteina tuo pesä koki kohtalonsa ja nyt ampiaisia ei ole kuistilla näkynyt. Mutta itse päivän aiheeseen. Aamukahvia juodessa selasin puhelimellani myös viime päivien keskusteluita somen ihmeellisessä maailmassa. Vauvani on ihana aamunukkuja ja koska herään itse jo aikaisin, ovat nämä aamun tunnit sitä omaa rauhallista aikaa lukea vaikka ihania somekeskusteluja.

Keskusteluissa nousi melkein jo perinteeksi nousseet teemat: koirien uittaminen järvessä (missä koiraa saa uittaa?), autojen/mopojen äänet yöaikaan sekä irtokissat. Keskustelut rönsyilevät sinne ja tänne. Joukkoon mahtuu humoristeja, sarkasmilla viiltäviä sekä ihan tosissaan olevia ja kaikkea näiden väliltä. Mielenkiintoista nykykeskusteluissa on se, että moni tuntuu olevan kovin tosissaan. Mietin joskus, että mistä ihmisten tietynlainen vihaenergia kumpuaa? Onko se tämä ajankuva? Onko se ihmisluonto? Onko se liika aika? Onko se kaikki nämä yhdessä?

Keskustelut yleensä päättyvät siihen, että kaikki ovat edelleen sitä mieltä mitä ovat olleet alusta saakka. Kukaan ei jousta, kukaan ei myönnä olevansa väärässä, kukaan ei pahoittele jos on loukannut jotain. Koska minähän olen oikeassa! Onko kukaan muu huomannut tällaista pikkunarsistista piirrettä keskusteluissa? Miksi nykyaikana pitää niin kovasti tuoda esiin ”minä tiedän ja olen oikeassa”- asennetta?

Nykyajan ihmiset sanovat olevansa kiireisiä. Onko kiireisellä ihmisellä aikaa miettiä muurahaisen kokoisia asioita? Yksistään jo maamme koirakulttuuri on jotenkin vinksahtanut. Viime kesänä käydessäni Nizzassa, huomasin, että siellä koiria oli ravintoloissa ja ostoskeskuksissa. Koirat olivat siellä missä ihmisiä. Koirat liikkuivat omistajiensa mukana. Minulla oli vuosia sitten maailman ihanin karjalankarhukoira, joka rakasti uimista. Uimme yhdessä pitkiä matkoja järvessä. Koira meni edellä ja aina välillä katseli tulenko perässä. Koira nautti suunnattomasti ja ne uintiretket olivat minun elämäni yksiä ikimuistoisimpia hetkiä. 

Suomessa on paljon järviä ja osassa rantoja koirien uittaminen on kielletty. Se on hyvin yksinkertaista, että menee koiran kanssa sinne missä koirien uimista EI ole kielletty. Jos koiran omistaa, on varmasti valmis näkemään koiran eteen vaivaa tai sitten kannattaa harkita lemmikitöntä elämää, koska jokaisesta lemmikistä on vaivaa ja vastuuta. Elämässä EI VOI TEHDÄ KAIKKEA KUTEN ITSE HALUAA eikä SAADA KAIKKEA MITÄ ITSE HALUAA. Uin karhukoirani kanssa aikoinaan omassa mökkirannassa. Siellä meidän uintiretket olivat sallittuja. Ei yhteiskunta toimi niin, että otetaan ”En halua noudattaa tätä lakia, joten sillä ei ole väliä”- asenne. 

On myös hienoa, että hygieniasta ollaan tarkkoja, koska sillä vähennetään monia tauteja, mutta onko maassamme silti vähemmän sairasteluja, vaikka hygieniamme on huipputasoa? Vai tarvittaisiinko pientä altistumista luonnollisille bakteereille ja muille pöpöille? Itse olen ainakin havainnoinut, että porukka sairastaa enemmän kuin koskaan. Oma koirani on tällä hetkellä pieni chihuahua, jonka kuningattaren olemukseen eivät kuulu uintiretket. Sen sijaan The Queen varmasti nauttisi, jos pystyttäisin hänelle oman rantaresidenssin pehmeine patjoineen ja hän saisi vain katsella, kun muut uivat.

Koirakeskustelut ovat hauskaa luettavaa, mutta on monia asioita tälläkin hetkellä, jotka kannattaa ottaa vakavasti. Yksi on metsäpalovaroitus. Metsä on nyt rutikuivaa ja on raivostuttavaa etteivät kaikki piittaa metsäpalovaroituksesta ja virittelevät edelleen nuotioitaan. Osin se on myös ymmärtämättömyyttä, mutta tilanne on nyt aika paha ja palot voivat oikeasti olla pahoja, jos pääsevät alkuun.

Sitä tosin jäin miettimään, kun lehdessä luki, että vesi uhkaa ehkä loppua ja puutarhan kastelua voi siirtää tuonnemmaksi. Tarvitseeko sitä enää tuonnempana kastella näillä keleillä, jos jättää kastelut väliin joksikin aikaa… 

Herne nenään ja kohti uutta päivää ja uusia pettymyksiä! Hyvää viikonloppua!