Kuka pelkää ja mitä?
Vaaleanpunaisen talon tuleva emäntä on keskittynyt viemään muuttokuormia ja lukemaan erilaisia keskusteluja tänä viikonloppuna. Kyllä sitä on ihmisellä tavaraa! Täytyy järjestää ensi kesänä jonkinlainen kirpputori tai varata pöytä jostain. Turun tapahtumat ovat pysäyttäneet ainakin minut ja olen ollut järkyttynyt, ahdistunut, surullinen, peloissani ja vielä kerran surullinen.
Turun tapahtumien jälkeen olen jonkin verran lukenut erilaisia kirjoituksia ja somekirjoituksia. Miten joku on oksentanut lukiessaan tapahtumien myötä syntynyttä vihapuhetta. Miten joku haluaisi ampua kaikki suvakit. Ääripäät ovat ilmenneet aika vahvoina. Me olemme ihmisiä ja se on ihan ymmärrettävää.
On luonnollista, että tällaisia järjettömiä tekoja, jotka ovat täysin ihmisyyttä vastaan, seuraa ja syntyy vihaa. Viha on täysin luonnollinen tunne. Inhimillinen tunne. Tärkeä tunne. Tunteet liikuttavat ihmisiä, ne saavat aikaan monenlaisia asioita. Ne laittavat ihmiset liikkeelle. Olenkin hämmästellyt sitä, että jopa poliitikot sekä avarakatseisina ihmisinä itseään pitävät henkilöt eivät ymmärrä syntynyttä vihapuhetta. Viha on täysin luonnollinen reaktio, täysin ymmärrettävä reaktio tällaisten tapahtumien jälkeen. On eri asia mitä nyt tehdään syntyneelle vihalle. Terroristit, jotka kylvävät kauhua ympäri Eurooppaa, haluavat juuri sitä, että ihmiset alkavat vihaamaan toisiaan. He osuvat juuri tähän ihmiselle hyvin luontaiseen reaktioon ja heille se on voitto, jos me alamme täällä sivistyneissä maissa vihaamaan kaikkea ja kaikkia.
Moni hakee turvapaikkaa Euroopan maista paetakseen juuri terroristien mielivaltaa. Moni maahanmuuttaja haluaa elää vain rauhassa. On vaarallista, että me alamme nähdä jokaisen eri kulttuuria edustavan vastaantulijan potentiaalisena joukkomurhaajana. Tilanne on vaikea, koska itse ainakin koen pelkoa Turun tapahtumien seurauksena. Koen pelkoa naisena. Koen pelkoa kristittynä. Haluaisin pitää isien ja äitien rakentaman maan turvallisena, jossa minun ei tarvitse pelätä minkäänlaista mielivaltaa. Uskon, että niin haluaa moni muukin. Ja ristiriitaisia tunteita kokee tällä hetkellä moni muukin kuin minä. On välillä vaikea tietää mitä ajatella. Tiedän vain, että otetaan mistä tahansa joukko ihmisiä, niin ikävien ja häiriintyneiden määrä on suhteellisen vakio. Ja tässä tapauksessa syy ei ole yksittäisessä maahanmuuttajassa, joista moni varmasti haluaisi tehdä täällä töitä ja olla vain rauhassa. Suomalaisten joukossa on ikäviä ihmisiä. Ulkomaalaisten joukossa on ikäviä ihmisiä. Ihmisten joukossa on ikäviä ihmisiä. Ja päinvastoin.
Sen sijaan, että vihaisin jatkossa jokaista maahanmuuttajaa, voisin kääntää katseeni politiikkaan, jota täällä harjoitetaan. Terrorismin juuret ovat hyvin syviä ja lonkerot monimutkaisia. Terroristijärjestö Isis käyttää häikäilemättä hyväkseen turvapaikkapolitiikkaa, jolloin myös Suomeen on ajautunut tikittäviä aikapommeja. Moni kutsuu näitä järjettömiä hirmutekoja tekeviä ihmisiä uhreiksi, jotka ovat jo lapsena ajautuneet väärille urille. Ja että heitä voi pelastaa rakkaudella. On huomioitavaa, että terrorismissa on kyse myös ideologiasta, joka tekee siitä erittäin vaarallisen ilmiön. Yksittäisiä häiriintyneitä ihmisiä on ollut aina ja Suomessa heidän toimestaan on tehty järkyttäviä tekoja. Terrorismi luo keskuuteemme erilaista pelkoa, koska se on lähtöisin ideologiasta, jossa hyökätään tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Onhan täällä alkoholistit jne. aina tapelleet, mutta keskenään. Nyt minä ja sinä joudumme pelkäämään, koska teon kohde voi olla ihan kuka vaan. Se on uutta täällä. Ja se pelottaa, tottakai.
Isisin asema kotikonnuillaan on heikentynyt, joka näkyy iskuina ympäri Eurooppaa. Jokainen varmasti jo tässä vaiheessa ymmärtää, että puhutaan poliittisesta islamista, ei uskonnosta. Mikään uskonto ei kannata tuntemattomien ihmisten raakamaista surmaamista. Puhutaan ääriliikkeistä, joihin sekoittuvat poliittiset näkemykset. Terrorismi on vaarallinen ilmiö enkä minä osaa sanoa millä se kitketään. Mutta koska tännekin on rantautunut tällaisia tapahtumia, on maahanmuuttopolitiikassa mennyt jotain vähän vinksalleen. Se, että pääministeri tarjosi taloaan kaikille majapaikaksi, oli jo omiaan vetämään maahan myös niitä, jotka näkivät, että tämä on ”helppo” maa myös väärinkäytöksille. Pääministeri ajatteli olevansa rakkauden asialla, mutta asiat eivät ikinä ole niin yksioikoisia. En ole kateellinen tämän ajan päättäjille. Heillä on ratkaistavinaan hyvin monimutkaisia ongelmia ja he tekevät työtään niin monenmoisten säännösten ja lakien parissa, että tietävätkö enää itsekään mitä missäkin on säädetty.
On naiivia uskoa, että rakkaus parantaa kaiken. Se parantaa paljon. Se on vahva voima ja uskon sen olevan elämän vahvin voima, joka nousee aina pimeyden yläpuolelle. Rakkaus ei silti paranna ihmisiä, jos he eivät itse sitä halua. Olen itse elänyt narsistin kanssa ja se opetti itseni huomaamaan, että rakkaus ei todellakaan paranna kaikkia. Vaikka minä rakastaisin itseni kuoliaaksi, ei toinen muutu. Ei senttiäkään muutu. Lähinnä pahenee. Ei narsistikaan koe tarvitsevansa apua yhtään missään, vaikka hän tekisi mitä. Ei kaikki ihmiset halua apua. Narsistikin nauraa avulle ja rakkaudelle. Kaikki ihmiset eivät muutu eivätkä parane. Siksi täytyisi löytää järkeviä ratkaisuja millä me rakennamme tulevaisuutta täällä. Emme voi ajatella, että rakastamme kaikki ihmiset ehjiksi, jotka tulevat tänne järjettömien ideologioiden sokaisemina. Emme voi ajatella, että pelastamme kaikki jokaiselta harhapolulta. Kyllä minäkin haluaisin, mutta en pysty. Sen olen elämässä kokenut.
En voi kuvitella Turun tapahtumien uhrien omaisten tuskaa. Siksi olen ollut hämmentynyt, että jotkut ihmiset ovat tehneet teon tekijästä uhrin. Jokainen ihminen on toki uhri jossain asiassa, riippuu miten päin ajattelemme asioita, mutta mikään syy ei oikeuta riistämään kenenkään henkeä. Masennus on kamala sairaus, jos hänellä sellainen on kuten on uutisoitu, mutta mikään ei oikeuta tällaiseen hirmutekoon. Ei mikään. Ei yhtään mikään. Ei. Mikään ei oikeuta tekoihin ihmisyyttä vastaan.
Älä pelkää, sanotaan. Minun mielestäni elämässä on aika surulle, aika ilolle, aika vihalle, aika pelolle. Meitä ei pelasta yhtään miltään yksittäiset fraasit tai aforismit vaan viisaus ja ymmärrys asioiden edessä.
