Mihin meillä on kiire?
Onko niin, että modernin yhteiskunnan pitäisi kuitenkin ottaa oppia myös menneistä ajoista? Ainakin kiireen suhteen pitäisi vähän hellittää-sen olen huomannut.
Ihmisillä on nykyään koko ajan kiire. En oikein tiedä mihin se kiire on ja onko kiire todellista vai myös itse järjestettyä. Kiireinen elämä on kovin mediaseksikästä. Someen on trendikästä päivittää meneviä kuvia ja kertoa meneviä juttuja. Vai kuinka moni postaa someen kuvan kaurapuurolautasesta maanantaiaamuna ja kertoo kuinka paljon ottaa päähän eikä mikään huvita? Sen sijaan jokaiselta lomamatkalta, lyhyemmältä tai pidemmältä, lähempänä tai kauempana, näemme toinen toistansa huikeampia kuvia. Nyt äitiyslomalla olen katsellut paljon matkakuvia ja ollut ihan vähän kateellinenkin, vaikka en itse haluakaan nyt vauvavuonna lähteä yhtään minnekään. Sitten palautan itseni aina takaisin hyviin energioihin ja mietin, että tokkopa tuo elämä niin glamouria on kenelläkään ja samaa kaurapuuroa tässä lapataan suuhun kuitenkin loppupeleissä.
Mutta se kiire. Olen huomannut selkeitä esimerkkejä, joissa nykyihmisen kiire näyttäytyy jo jopa hieman koomisena.
1. Nettikirppikset. Olen kiinnittänyt lähialueen kirpuilla huomion ilmoituksessa olevaan lauseeseen: ”Haku tänään paikasta x.” Tai parhaimmillaan hakuajaksi on määritelty kahden tunnin sisään. Jos asut kauempana myytävästä tuotteesta, sinulla ei siis ole mahdollisuuksia saada sitä, koska et pysty noutamaan sitä heti. Mietin monesti, että jos kyseinen tavara on ollut taloudessa jo pitkään tai ainakin pidempään kuin sen kaksi tuntia niin miksi siitä pitää päästä eroon niin hirveän nopeasti? Eikö huomenna käy? Tai ylihuomenna? Mihin on kiire?
2. Sairastaminen. Nykyajan ihminen ei halua pysähtyä. Eri palstoilta voi lukea kuinka on järkyttävää jäädä sairastamaan muutamiksi päiviksi. On menty kauaksi sairauden ymmärtämisestä. Siitä, että sairauden oireet kertovat immuunipuolustuksen toiminnasta ja että se on ihan ok silloin antaa kehon levätä ja immuunipuolustuksen nujertaa sairaus. Sairaudet ovat luonnollisia, niitä on aina ollut ja niillä on tarkoituksensa. Mihin on kiire? Kaatuuko maailma ilman työpanostasi tai jääkö lapsilta jokin maailmaamullistava juttu väliin päiväkodissa/koulussa? Kyllä se siitä, maailma pyörii ilman sinuakin ja lapsille tulee uusia kivoja juttuja, vaikka jokin jäisi väliin.
3. Deittailu. Siinä vasta kiire onkin. Ensimmäisenä mietitään muutanko tämän tyypin kanssa, kumman paikkakunnalle, montako lasta hankitaan ja millaisella aikataululla. Kyllä vain. En itse jaksaisi tätä yhtään. Mihin on kiire? Miksi minulle pitää ilmoittaa heti kahden tunnin tutustumisen jälkeen, että minun on muutettava sitten paikkakunnalle x? En hemmetti vieköön tee päätöksiä tällaisilla aikatauluilla. Jos on niin kiire rakentaa valmista elämää niin rakentakoot sitä ilman minua. Ja jos deittailu on tällaista kertakäyttökulttuuria niin taidan ruveta suhteeseen metsän vanhimman ja tylsimmän kelohongan kanssa, jolla ei ole kiire minnekään. Menihän joku tyynynsäkin kanssa naimisiin, joten kelohonka on ihan hyvä vaihtoehto.
4. Lapsen kasvatus. Olen huomannut, että moni on kysellyt, olenko vienyt lastani jo paikkoihin. Onhan hän nähnyt tarpeeksi ihmisiä? Onko teillä jo jokin harrastus? Hhhmmm. Ei meillä ole harrastusta. En todellakaan tiedä mitä lapseni haluaa harrastaa näin puolivuotiaana ja hän varmasti EHTII kertoa sen sitten, kun aika on kypsä. Elämme ihan TAVALLISTA elämää, jossa lapseni näkee ihmisiä normaalisti. En järjestä hänelle kontakteja liukuhihnalta enkä ylisosialisoi häntä. Hän ehtii itse tehdä sitä aikuisena, jos haluaa. Minulle tärkeintä on olla hänelle läsnä. Sylitellä, halailla, pusutella ja hassutella. Luoda hänelle luottamusta elämään ja sitähän hän luo minun ja muiden lähi-ihmisten kautta, ei harrastusten ja jatkuvan menemisen kautta. Odotan sitä hetkeä, kun hän sanoo minulle joskus vanhempana, että hänellä on tylsää ja voin sanoa hänelle, että niin äidilläkin on ja nyt voimme yhdessä nauttia tästä ihanasta tylsyydestä. Mihin on siis kiire? Eikö elämässä tärkeintä ole olla läsnä eikä painaa tukka putkella paikasta toiseen?
5. Liikenne. Tarvitseeko tähän kommentoida mitään? Riittää, kun katselee sitä hetken ja miettii mihin on niin kova kiire. No, onhan niitä matelijoitakin. Heille toivoisi vähän kiirettä.
Mutta olkaamme positiivisia ja todetaan, että täällä kuitenkin kiire on vielä inhimillistä. Amerikassa hiljattain vieraillut veljeni sanoi, että häntä hieman hirvitti olla paikallisen kyydissä, kun mittarissa oli 150 km/h ja kuskilla toisessa kädessä tabletti ja toisella kädellä välillä selaili puhelinta. Auto heilahteli, mutta tiellä pysyttiin. Amerikassa deittailukulttuuri on vieläkin raadollisempaa ja ihmiset elävät hyvin hektistä ja mielihyvätavoitteellista elämää. Siinä vaiheessa, kun minun täytyy ajaa autoa vastaten useampaan puhelimeen ja käytettävä myös tablettia ajon ohessa, aion muuttaa syvemmälle metsään.
Elämässä ei saisi olla niin kiire, että kiirehtii sen eli itse elämän ohitse. Monet nykypäivänä heräävät todellisuuteen sairastumisen myötä. Toivottavasti moni lakkaa kiirehtimisen jo ennen sitä.
