Mitä tällä kaikella tekee?
Siinäpä sitä hommaa riittää. Marjastus, mehustus, kuivatus, keräys, sotkeminen, pilkkominen, hilloaminen, pakastaminen. Töissä pitäis käydä, rakentaa, olla sosiaalinen, ehtiä harrastaa, olla ystävällinen, nähdä kavereita, käydä lenkillä, hoitaa koira ja nukkua. Syödä. Onhan tämä elokuu kiireinen kuukausi. Aina se on ollut jos kerää metsän antimia ja säilöö. Kiitos vaan kaikille, jotka ovat tuoneet vanhoja aikakauslehtiä luettavaksi. Luen ne kyllä myöhemmin syksyllä. 😉
Tällä hetkellä tuntuu ettei estetiikan ystävänä haluaisi katsoa rakennustyömaalle. Multaa, soraa, mursketta, kaapeleita, letkuja, maakasoja. Paikkahan on kuin pommin jäljiltä! Mutta talon pohjalle on ajettu jo mursketta sen verran ettei enää tarvitse paljoa ajaa muutakuin ympäristön tasoittamiseksi. Pintamateriaalivalintoja menen tekemään syys-lokakuussa. Siis keittiökalusteet, laatat, lattiamateriaalit, seinämateriaalit. Siinä mielessä olen aika helppo asiakas, että visiot ovat aika selkeät. Olen ollut iloinen etten rakenna taloa miehen kanssa, koska omat selkeät visiot olisivat voineet johtaa jonkinlaisiin törmäyksiin, jos toinen ei olisi ollut samalla linjalla. Tiedä sitten olisinko joustanut tällaisissa jutuissa, jotka ovat itselleni niin kiinnostavia. Kovapäinen nainen. Sisustaminen on mun juttu ja kun itse maksaa niin saa valita mieleistään budjetin rajoissa. 😉
Olen saanut palautetta, että on hienoa, että uskallan asettua vastavirtaan ja muuttaa maalle. Suuntaushan on edelleen kaupunkeihin, tiiviiseen asumiseen. Nämähän ovat jokaisen valintakysymyksiä. Siinä vaiheessa, kun katselen tähtitaivasta oman paljun lämpimässä vedessä kellutellen ja kuuntelen vain luonnon ääniä, voin sanoa etten tule kaipaamaan keskelle ihmisvilinää. Me ollaan niin kovin erilaisia me ihmiset.
Minulla on nyt tarve vähentää tavaraa. Liekö se jonkinlaista henkisen kasvun seurausta? Vai maailmanmenon tuottaman yleisen maailmantuskan lopputulema? Vai kaikkea tätä yhdessä? Joka tapauksessa tässä kuluttamisessa ei ole mitään järkeä. Pelkästään jo vaatteiden määrä mitä täälläkin maassa pyörii. Muuton kuluessa olen aika raa´alla kädellä laittanut vaatteita kategorioihin a) jää itselle b) kirpputorille. Tildallekaan ei hankita nyt yhtään uutta neuletta tällä talvelle (niitähän ei ole vielä kuin muovipussillinen). Luit aivan oikein, muovipussillinen. Chihuahua on vaarallinen koirarotu, koska niille saa kaikkea hääpuvuista aina kylpytakkiin. Nizzassa käydessä kävin lemmikkikaupassa, jossa niille sai pyöräilykypäriä, cowboy-hattuja, huiveja, suojalaseja. Ei mitään järkeä. Koira se chihuahuakin on. Toki se tarvitsee kylmille keleille vähän nuttua päälle, mutta ei joka vuosi uusia. Ihmisten hömpötyksiä ja bisneshän tässäkin pyörii.
Kaapeista lähtee kaikki tavarat, joita ajattelen joskus tarvitsevani. Olen myös ostotilanteissa miettinyt nykyään etten osta mitään sillä periaatteella, että jos joskus tulee tilanne jossa tarvitsen kyseistä asiaa. Tiedättekö, kun niitä tilanteita ei välttämättä koskaan tule. Mitä tilanteita ihmisellä, joka käy töissä, edes kauheasti on? Herää töihin, mene töihin, ole töissä, tule töistä. Vapaapäivinä ei aina jaksa mennä minnekään. Harrastuksiin löytyy jo vaatekertoja vanhastaan. Elämä on loppupeleissä arkea, jossa ihminen pyörii akselilla työ-koti. Sellaista se on. Kyllähän juhlia ihminen kestää, mutta se arki. Siinä mitataan ihminen kuka jaksaa arkea. Taito onkin tehdä arjesta ihmisen parasta aikaa.
Toinen itseäni mietityttänyt seikka on hamstraus. Ei ruuan vaan astioiden. Itselläni on ihanaa Primaveraa, Arabiaa ja kaikkea. Kaapissa. Odotanko kenties, että presidentti tulee kylään, josta sitten tarjoilen primaveroistani? Ehei, nainen. Uudessa asunnossa alkaa uusi maailmanjärjestys sillä kaikki hamstratut astiat otetaan käyttöön. Niinkuin otetaan Pentikin pyyhkeet ja hienoimmat esineet. Ihminen varmaan ajattelee vievänsä rajan taakse melkoisen määrän tavaraa. Astioita, tekstiilejä, koruja ja rahaa. Mihin monet säästävät rahaakin? Sukulaisille tapeltavaksi? Rahan järkevä käyttö on hyväksi, mutta en minä senkään ääretöntä hamstrausta ymmärrä, että lasketaan jokainen penni suurennuslasin kanssa ja käydään kymmenessä eri kaupassa hakemassa tarjoustuotteita saman päivän aikana. Pienituloisena rahan kanssa on oltava tarkka, mutta yllättävästi se riittää, kun priorisoi asioita.Enkä minä töissäkään ole nähnyt vielä arkkua, jossa olisi rahaa mukana taivasmatkalle. Ihminen on hassu olento. Ja välillä ihan helvetin tyhmä.
Ajattelin ensi kesänä, että jos saisi aikaiseksi ilmoittautua kyläkirppissuunnistukseen, jos sellainen järjestetään vuonna 2018. Siellä olisi sitten vaatteita, laukkuja, kenkiä ja kaikenlaista tavaraa. Paljua ei vielä silloin ole tosin, että kylpypalveluita en järjestä. ;) Jos siihen mennessä saisi taloa maalattua ja sisustettua. Pihan laittokin voi olla vielä kesken silloin.
Mutta tulisiko kukaan kirppikselle? :)
