Hyvät ihmiset, onko nainen ja naisen keho jonkinlainen yleinen arvioinnin kohde? Olen huomannut ihmismaailman kirjavuuden hyvin selkeästi odottaessani ensimmäistä lasta. Olen ollut aina hoikka tai omasta mielestäni aika normaalivartaloinen. Toki kymmenien vuosien kilpaurheilu muokkasi kropasta hyvin sopusuhtaisen. Mutta. Omasta mielestäni a) jokainen nainen on kaunis b) sisäinen kauneus on jotain paljon suurempaa kuin ulkoinen c) tärkeintä on, että on tyytyväinen omaan kehoonsa.

Koska siinä kehossa sinä asut. Siinä ei asu naapurin Pentti eikä lähikaupan Bertta. Vaikka heillä on mielipiteitä makaroonista maksamakkaraan, muista aina, että sinä olet sinulle tärkein ja sinun kehosi on sinun. Ei kenenkään muun.

Raskaus alkoi itselläni näkyä aika myöhään, vasta reilusti yli 20 odotusviikon jälkeen. Silti sain kuulla jo aiemmin kommentteja.

– Onko suolisto-ongelmia?

– Kyllähän sitä turvottaa, jos käyttää hiivaa.

– Kyllä se keski-iän lähestyminen alkaa näkyä kropassa. Urheilijoillakin.

– Työelämä vaatii veronsa. Ei ehdi liikkua.

Kaikkea ei tietenkään sanota päin kasvoja mikä olisi varsin mukavaa, vaan olen kuullut huvittavia sutkautuksia toisten kertomina. Mutta että kehon arvioinnin lisäksi ihmisiä on myös hämmästyttänyt se, että nainen odottaa lasta ilman parisuhdetta. 

Niin. Minä olen lakaissut elämästäni viime aikoina ihmisiä, jotka ovat näyttäneet todelliset kyntensä. Ihmisille on hyvin tyypillistä olla omasta mielestään moderneja ja edistyksellisiä, mutta kaikilta osin nämä hienot piirteet eivät toteudu joillakin ihmisillä. Olen lakaissut kiihkomielisiä, joille avioliitto on edelleen asia mitä nainen välttämättä tarvitsee saavuttaakseen tiettyjä asioita.

Olen suureksi huvikseni saanut osakseni seuraavia kysymyksiä:

– Onko isä maahanmuuttaja? Tummaihoinen?

– Nainen voi tehdä abortinkin.

– Onko se mies naimisissa? Ukkomies?

– Oletko mennyt naimisiin salaa, kun olet löytänyt vihdoinkin puolison?

– Ihanaa, että olet löytänyt puolison! Eihän lapsia muuten tehdä?

– Onko sulla nainen ja kävitte hoidoissa?

Niin. Onhan se erikoista, että parisuhteettomalla naisella on mieskontakteja. Vai onko? Sekin on erikoista, että elämä tapahtuu ja asioita tapahtuu. Jossain on suunniteltu meille jokaiselle tie, jota kulkea. Olen surullinen nähdessäni ihmisiä, jotka suunnittelevat niin paljon ja elävät jatkuvassa pettymysten tuskassa, kun suunnitelmat eivät mene niinkuin itse haluaa. Koska siinä välillä on se elämä. Ja se tapahtuu. Ja ihan niinkuin parisuhteettoman naisen lapsen saamiseen liittyisi kauheasti salaisuuksia. Ikään kuin se olisi mysteereihin verhottu taru, josta supatellaan selän takana ja kahvipöytien kätköissä.

Tiedättekö rakkaat ihmiset, että ei siihen välttämättä liity yhtään mitään mystiikkaa. Se on luonnollinen seuraus siitä, että on elänyt. Olen saanut parhaat naurut pitkään aikaan näistä kaikista kommenteista ja kysymyksistä. Enkä ole lähtenyt selittelemään mitään. Minun elämä, minun tie, minun valintani. Jokaisella lapsella on isä. Jos haluaa luoda sen totuuden ympärille mystisiä tarinoita niin jokainen on vapaa niin tekemään. Ihmiset voivat arvuutella loputtomiin asioita, mutta vain lapseni on oikeutettu tietämään kaikki. Kenellekään muulle asiat eivät kuulu.

Onneksi iso osa ihmisistä on IHANIA. Heitä kiinnostaa miten MINÄ voin ja jaksan. Mitä minulle kuuluu. He kunnioittavat rajojani, elämän ihmeellisyyttä ja yksityisyyttä. He ovat ihmisiä isolla sydämellä. Ja heitä minä olen vaalinut omassa sydämessäni. Kiitollisena. Onnellisena. Nöyränä. Ja yhdessä me sitten ihmettelemme eivätkö kaikki ihmiset vielä vuonna 2017 ole päässeet kehityksessään kovinkaan pitkälle. Että vieläkin nainen joutuu kohtaamaan ihmeellisiä aivopieruja, joita vuosi 2017 ei haluaisi enää nähdä.

Tiedättekö mitä olen vastannut uteliaille ihmisille? Esimerkiksi näin: ”Joo, mulla on nainen, jolta tulee siittiöitä. Ihmeellistä tämä nykyaika.” ”Niin, ai maahanmuuttaja? Juu ainakin viisi eri ja oon vähän niinkuin kissa, että lapsella voi olla niinku monta isää, että saa nyt nähdä tuleeko keltainen, valkoinen, tumma vai mitä värisävyjä? Tulkaa sitten katsomaan niin näette.” ”Joo, se on naimisissa oleva naispuolinen maahanmuuttajaukkomies vailla menneisyyttä.”

Tai sitten en yleensä ole vastannut yhtään mitään. Yksityisasioiden selittely on ehkä turhinta mitä ihmiseltä voi vaatia. Kunnioittakaa toisia ihmisiä hyvät ihmiset! Elämä ei ikinä ole niin mustavalkoista. On paljon muuttujia, paljon asioita, paljon kaikkea. On tökeröä tunkeutua toisen elämään edes uteluiden tasolla, kun ei kerran tiedä siitä yhtään mitään. Tiedättekö mitä tuskia asioiden taakse voi kätkeytyä? Tiedättekö mitä surua ja pelkoa voi asioiden taakse kätkeytyä? Tiedättekö, että monilla ilman parisuhdetta odottavilla on kokemuksia hyvin monenlaisista asioista? Haluatko sinä olla se ihminen, joka tökeröllä kommentillaan laukaisee toisessa haavoja, pelkoja, epämukavuutta? 

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihanaa. Olit sitten naimisissa, sinkkuna tai mitä vain. Äläkä koskaan anna kenenkään sammuttaa valoasi. Ja vaikka rankkaa on ollut ihan fyysisestikin viime aikoina niin onhan tämä hienoa aikaa. Olen onnekseni puheiden suodattamisen mestari jo töidenkin puolesta, joten lapsen saaminen omaan elämäntilanteeseeni on pelkkä rikkaus. Positivinen elämänmuutos. Ihana asia. Upea matka omaan itseen ja äitiyteen. Huolimatta siitä mitä muut ovat mieltä.

Minun elämä, minun polku, minun tie.

P.S. Rakennuslupa tuli. Projekti pääsee kohta kunnolla käyntiin!