Olen tainnut täällä mainita, että nyt syksyllä aloitin opinnot Kuopiossa. Itseasiassa aloitin yliopiston jo viime syksynä, mutta kursseja tuli suoritettua ihan vain muutama. Kun nyt kesällä sain tietää, että pääsin siirtohaussa Joensuusta opiskelemaan Kuopioon olin samalla kyllä tosi innoissani, mutta myös hieman kauhuissani. Opiskelen tällä hetkellä alaa, josta olen aina haaveillut, mutta arki on nyt hyvin erilaista. Koska perusopinnot olen suorittanut jo avoimessa yliopistossa, tiesin, että edessä on kursseja , jotka vaativat läsnäoloa ja väliaikainen muutto Kuopioon oli edessä. 

Hieman helpommaksihan tämän muuton teki sen, että olen alunperin kuopiolainen ja äitini edelleen asuu täällä. Siksi viime vuonna ei oikeastaan tullut kursseja suoritettua, koska minulla ei ollut mitään yöpaikkaa Joensuussa eikä viitsinyt toista asuntoa alkaa vuokraamaaan. Olen nyt asustellut kolme viikkoa äitini nurkissa ja näin olisi tarkoitus tehdä lokakuun loppuun asti. Olen nimittäin tunkenut kaikki syksyn kurssit ensimmäiseen periodiin, että pääsen takaisin Helsinkiin marraskuun alussa. Tämä tietää eriittäin täyttä lukujärjestystä. 😀 On kyllä ihanaa pitkästä aikaa opiskella, mutta onhan tää vähän erilaista arkea mihin on tottunut. 

Koska sain tietää koulupaikasta jo hyvissä ajoin, kerkesi muuttoa sulattelemaan tovin. Silti mä en olisi ikinä uskonut, että miten kova ikävä oikeasti viikon aikana kerkeää tulla. Kun on seurustellut kymmenen vuotta ja asunut saman katon alla viisi vuotta, on arki todella outoa ilman toista. Olemme nyt nähneet lähes joka viikonloppu ja kyllä se sunnuntai-ilta on masentavaa. Koko viikko menee odotellessa perjantaita. Yksikin vapaapäivä keskellä viikko houkuttelee matkustamaan neljä tuntia toisen luo edes hetkeksi. Vaikka tää on oikeesti aika kuraa niin totesin Villellekkin, että tää kyllä todellakin vahvistaa suhdetta. Se tunne kun kauhean ikävöinnin jälkeen näkee toista<3 Onneksi tietää, että tämä on vain väliaikaista. Muuten leviäis pää varmaan aika pahasti. 😀 Tämä sama järjestely on myös keväällä, saa nähä millainen bridezilla silloin minusta tulee kun yhdistää häästressin ja ikävän… 

Onneksi mulle sattui muutama vapaapäivä syyskuun loppuun ja pääsen hieman pidemmäksi aikaa Helsinkiin omaan kotiin ja oman miehen kainaloon. Ja kaiken tämän lisäksi myös Love me do-häämessut sattuu samalle viikonlopulle vielä! Sain vahvistuksen, että mahduin blogimiittiin ja tosi kiva nähdä muita morsiamia ja päästä vaihtamaan ideoita. 🙂 Hääsuunnittelut kun eivät ole tässä kaikessa kiireessä oikein edenneet..