kokeilua mukavuusrajan ulkopuolella

Tänään puin vanhoja paitoja, jotka kuuluvat kategoriaan ”en raski luopuakaan, mutta en oikein pidä”.

Alimmaisena Marimekon silkkipaita, ensimmäiseltä kerralta kun Marimekko näitä silkkikauluspaitoja on tehnyt, joko syksyltä 2016 tai 2017. Paita oli kallis ja ei enää istu väreiltään makuuni. Tummanharmaa ja harmaa keltaoranssin kanssa on aika tunkkainen yhdistelmä.  Päällä vielä vanhempi, ehkä jopa talvelta 2014 oleva Tiger of Swedenin villaneule. Sen löysin alennuksesta, mutta olen käyttänyt sitä kuitenkin säästeliäästi. Neule on ärsyttävän läpikuultava. Yhdessä nämä nyt näyttävät kuitenkin toimivan aika kivasti. Mikä siinä muuten onkin, että alkaa säästelemään kalliimpia vaatteitaan ja sitten ajan kuluessa huomaa, ettei niistä enää pidä? Silti ei voi luopua, kun on maksanut omalla sen hetken taloudellisella tilanteelle aika paljonkin niistä.

Onko muilla samanlaista järjetöntä käyttäytymistä omien hankintojen kanssa? Käyttökerroista ei ole mitään hajua, varmana alle 30 kummallakin. Kengillä kerta 11 (á 5,45e) ja housutkin useamman vuoden vanhat, reilusti yli 30 kertaa käytetyt.