heräteostokset ja impulssikontrolli

Heräteostokset raastoivat minua viime vuonna. Päädyin siirtymään kapselipukeutumiseen viime kesällä. Lähtötilanteessa olin hämmentynyt. Elämässäni oli tapahtunut suuria muutoksia äidiksi tulon myötä ja myös pukeutumiseni oli sekaisin. Vanhat vaatteeni ajalta ennen raskautta eivät enää istuneet, eikä vuoden vanhat vanhat vaatteet tuntuneet enää sopivilta tyylinsä puolesta. Halusin järkeä ostoksiani ja rakentaa toimivan puvuston.

Jouduin tekemään paljon uusia hankintoja ja jättämään pieneksi jääneet vaatteet pois käytöstä. Tein kuitenkin paljon hutiostoksia, joista nyt joudun kärsimään päätettyäni sitoutua +30 käyttökertaan vaatteideni osalta. Haluan nyt jakaa vinkkejä, joita olisin tarvinnut! Vinkit ovat taas tähän saakka saavutettuja havaintoja, tulevaisuudessa taas niitä on varmasti lisää. En vieläkään omaa täydellistä puvustoa. Aikaisemmin olen pohtinut keinoja myös näin. 

Impulssiostokset kuriin

Minulla on vaikeuksia hillitä kaikkia impulssejani. Tarkoitan siis että huonon päivän ja heikosti nukutun yön jälkeen helposti sallin itselleni esimerkiksi herkuttelun ja nettishoppailun. Tässä minulla on selkeä asenteen korjaamisen paikka.  Lohduttautuminen ostoksilla tai syömisellä on opittu käytösmalli, jota ylläpitää myös markkinat ja polulaarikulttuuri.

On kuitenkin helpompi muuttaa asioita elämässään pienin askelin. Tuskin kukaan onnistuu kerrasta lopettamaan vuosien ajan kehittyneitä toiminta- ja ajatusmalleja. Tunneshoppailu on vaikeaa kerrasta päättää. Olen useita ostolakkoja pitänyt, onnistuneesti, ja aina pikkuhiljaa huomaamatta luisunut takaisin omiin haitallisiin tapoihin.

Vaatekaapin perusta

Inhoan kaikkia kapselivaatekaappi ynnä muita ohjeita, joissa kehotetaan hankkimaan vaatekaappiin perusvaatteita, jotka toimivat aina yhteen. Ja aina ne perusvaatteet ovat siniset farkut, valkoinen teepaita, valkoinen kauluspaita, raitapaita ja bleiseri. Minusta jokaisen perusta on yksilöllinen ja se voi olla vaikeaa löytää. Minä tiedän periaatteessa mistä vaatteistani pidän ja haluan niitä käyttää. En kuitenkaan täysin ole löytänyt omaa tyyliäni ja teen siksi edelleen hutiostoksia.

Oman tyylin löytäminen voi olla vaikeaa eritoten muodista kiinnostuneille. Minä olen vieläkin hukassa, vaikka onneksi vähemmän, ja en osaa täysin päättää miten haluan pukeutua. Kirjoitan aika usein tyyliäni ja tavoitteina pukeutumisesta ylös ja tutkin tallentamiani kuvia. Yritän niiden avulla saada suuntia siitä, mistä pidän, etten hämääntyisi vetoavista stailauksista.

Hutiostoksista voi oppia

Hutivaatteet kertovat yhtä paljon, kuin ne lempivaatteet. Sitä vain joutuu miettimään miksei pidä tietystä vaatteesta käytössä, vaikka sen halusi ostaa. Syitä voi olla monia. Tavallisin lienee, ettei ostettu vaate sovi jo omistamiensa ja pitämiensä vaatteiden kanssa yhteen.

Seuraavaksi yleisin on varmastikin se, ettei ostetun vaatteen väri sovi itselle. Sen pitämisestä tulee halju ja sairas olo, eikä syytä oikein osaa sanoa. Minun ei saisi ostaa kylmän sävyisiä vaatteita ollenkaan.

Kolmanneksi vaatteen malli ei istu omalle vartalotyypille. Minun esimerkiksi pitäisi oppia huomioimaan paremmin päärynävartaloni ja lyhyt torsoni ostoksilla. Näytän helposti lihavammalta, kun olen.

Tuorein huomioni

Edellä mainitut on hyvä pitää mielessä, mutta tärkein huomio on ehdottomasti itselleni ollut se, ettei vaatekaapista saisi olla kun neljännes erikoisia vaatteita. Erikoisiksi vaatteiksi lasken juuri ne, joihin itse aina lankean.

Erikoisvaatteet ovat niitä, joihin katse kiinnittyy ensimmäisenä. Niissä voi olla kiinnostavia leikkauksia, yksityiskohtia, kuvioita tai värejä. Ne vievät sydämen. Niihin kuitenkin kyllästyy nopeasti. Niiden viehätys katoaa pian ja erikoisuudesta tulee haitta. Ne vievät asussa tilaa ja erilaisista yhdistelmistä huolimatta ne ovat asun keskipiste.

Olen oikeastaan koko kapselipukeutumiseen sitoutumisen ajan ostanut juuri tällaisia vaatteita. Tylsyyden pelossa ostan edelleen ihania erikoisia vaatteita, mutta aikaisempaa  paremmissa väreissä ja vaatekaappini muuhun sisältöön paremmin sopien. Minulle erikoinen vaate on mitä vain metallilankaisesta paidasta palmikkoneuleeseen. Jokaisella on varmasti omat erikoisvaatteen määreensä ja omat mukavuusalueensa.

•

Nyt kun olen oppinut kapselipuvustossani olevan liikaa erikoisvaatteita, olen miettinyt seuraavaa askelta kestävässä ja eettisessä pukeutumisessa. Täydellisesti istuvien perusvaatteiden etsintä on seuraava askel ja siihen on nyt saatava samaa iloa, kun hauskojen ja erilaisten vaatteiden löytämiseen.

Minun kuitenkin pitää työskennellä edelleen aikaisempien askelten kanssa ja hakea itseäni, joten suoraan en voi kirppareille ja kaupoille lähteä. Olen päättänyt pitää huomioni nyt mielessä ja vielä tarkemmin miettiä kaikkea tätä ennen ostopäätöstä. Heräteostokset eivät ole enää minua varten.