mietteitä kapselipukeutumisesta

Tunnustus: kapselipukeutuminen ei tällä hetkellä tunnu sopivan minulle millään. Olen koko tammikuun ja nyt helmikuun kriiseillyt talvikapselin kanssa. Sinällään sen sisältö on todella toimiva ja hyvä, mutta olen ollut aivan jo kyllästynyt valitsemiini vaatteisiin. Mikä on oikeasti aivan naurettavaa, sillä käyttökertoja yksittäiselle vaatekappaleelle ehtii kolmenkymmenen sisävaatteen kolmen kuukauden kapselikauden aikana kertymään oikeasti tosi vähän. En tule saamaan millekään vaatteelle yli 30 käyttökertaa kolmessa kuussa, jollen nyt ota muutamaa vaatetta tosissaan tehokäyttöön. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaista vaatetta tulisi käyttää ainakin kokonaisen vuoden ajan, jotta käyttökertoja tulisi edes kohtuullinen määrä.

Olen siis tosi kyllästynyt tiettyihin vaatteisiin ja toiset ovat niin epämukavia yllä, että olen jo vaihdoksia tehnyt. Yhdet farkut vaihdoin uusiin Sézanen farkkuihin ja tummanruskean kashmirneuleen vaihdoin Sézanen Gaspard-neuletakkiin. Kahdet housut olen poistanut jo kapselista ja poistin myös tummansinisen silkkipuseron vaihtaen sen keväisempään vaaleansiniseen kirpparilöytööni. Sain myös myöhäisenä joululahjana tammikuun lopulla Babaan neuleen nro 17 sävyssä rosé (I-H-A-N-A) ja otin jo senkin osaksi talvikapselia. Ja sitten siivosin kaappeja ja löysin aikaa sitten kirpparilta raahamani, silloin liian suuren ruskean vintagehameen. Senkin lisäsin vielä talvikapseliin.

Tässä sitten mietin, että meneekö kapselin idea hukkaan, jos tuotteita vaihtelee mielen mukaan. Vai olenko tapani mukaan vain liian tiukka itseäni kohtaan. Minulla on välillä aivan naurettavan tiukat vaatimukset omaa toimintaani kohtaan, enkä oikein osaa sallia virheitä itseltäni. Tapanani on syyllistää itseäni aivan typerän paljon virheistäni ja nyt tuntuu, että syyllistän itseäni näistä vaihdoksistakin liikaa. Miten olette ratkaisseet tällaiset tilanteet vai onko nämä pohdinnat ja ahdistukset aivan vieraita asioita?