vaatehaaste

Miten olisi vaatehaaste vuoteen 2020? Esittelen seuraavaksi tässä postauksessa haasteen, johon itse osallistun. Se ei ole keksintöni, vaan instagramista löydetty (@dressing_dawn). Blogissani olen tuskaillut monet kerrat omaa ostokäyttäytymistä ja kuluttajuuttani. Olen jakanut omia ajatuksiani ja yrittänyt pukea sanoiksi ahdistustani esimerkiksi ilmaston muutokseen liittyen. Olen esitellyt tapojani opetella uusia kulutuksen tapoja. Koko blogin idea minulle on opettaa itseäni toimimaan paremmin omien vaatteiden kanssa. Uuden hankkiminen ei ole millään tavalla kestävää, eikä täysi vaatekaappi voi tarkoittaa sitä, ettei ole mitään puettava. Yritän siis opetella löytämään oman tyylini ja lopettaa uuden perään haikailun. Syvemmin tarkoitus on opettaa itseäni arvostamaan enemmän sitä, mitä minulla jo on.

Nyt esittelyvuorossa on kuitenkin vaatehaaste, johon toivon mahdollisimman monen muunkin ottavan osaa. 2020 on monelle muutoksen vuosi muodin suhteen. Erilaisia haasteita (esim. #2020wehaveplenty, #lowbuy2020) on paljon liikkeellä ja niistä innostuneena minäkin sitten päädyin eräänlaiseen ostolakkoon. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan sinällään aloittaa lakkoa, vaan jatkaa tietä kohti kestävää ja eettistä kuluttajuutta niin ympäristön, ihmisarvojen kun eläinten kannalta.

Aloitan postauksen kertomalla vähän omista arvoistani vaatteiden osalta. Kerron oman sovellukseni valitsemastani haasteesta, jonka otan tämän hetken askeleekseni kulutuksen vähentämisessä. Ensi vuonna toivottavasti uskallan sitoutua jo tiukempaan haasteeseen ja taas edelleen, kunnes en osta enää oikeasti kun todelliseen tarpeeseen. Tarpeen käsitteestä sitten voisi jo oman postauksen kirjoitella. Nopeasti totean vähän varmasti provosoivasti, että todellisesta tarpeestahan ei keskiluokkainen suomalainen kuluttajakansalainen tiedä mitään, en minäkään.

arvoni vaatteiden osalta

Aloitan pohjalta ja tarkennan ensin omaa arvopohjaani vaatteiden osalta. Eettisyyteen ja kestävyyteen tarkennan, etten ole vegaani, mutta haluan ostaa esimerkiksi mulesing vapaata villaa. Eläinten olot ovat tietysti oma keskustelunsa niin ruokatuotannon, kun vaatetuotannon osalta. Suosin luonnonkuituja ostoissani ja nahkatuotteet käytän aina loppuun saakka ennen uusien hankintaa. Jos se nyt jotain oikeuttaa. Ostan villaa, silkkiä, kashmiria, merinovilla-, alpakka ja mohairvaatteita sekä puuvillaa. Puukuidut kuuluvat suosikkeihini ennen puuvillaa. Materiaalit ostan mahdollisimman vastuullisilta tuottajilta. 

Olen jakanut aiemmin sitoumukseni käyttää jokaista vaatekappalettani vähintään 30 kertaa. Se pakottaa sitoutumaan vaatteisiin ja opettaa minulle harkintaa ostotilanteisiin. Kengät, takit, korut, laukut, huivit ja päähineet sekä alusvaatteet ja kerrastot käytän ainakin 300 kertaa. Eläimistä kerättävää materiaalia pidän muovia pienempänä pahana ainakin tällä hetkellä. En osta polyesterivaatteita enää ollenkaan. Jo olemassa olevia muovivaatteitani pesen mahdollisimman vähän. Ja oikeastaan käytän niitä mahdollisimman vähän. Mutta, asiaan:

ostolakko vai jotain kestävämpää?

Ostolakkoja on tullut pidettyä useita. Yleensä ne ovat olleet puolen vuoden totaalisia no buy-jaksoja. Niiden jälkeen olen aina luisunut nopeasti takaisin itseni palkitsemiseen ostoksilla. Kuinka helppoa on keksiä aiheita itsensä palkitsemiseen. Rankka päivä tai viikko nyt se yleisin on ollut. Olen jäänyt ilmeisesti kiinni siihen uuden löytämisen dopamiinisyöksyyn. Viimeksi pidin ostolakkoa koko vuoden 2018 ajan, kun olin koko vuoden raskaana tai vasta synnyttänyt. Ostin koko vuonna kymmenen vaatekappaletta. 2019 sitten ostin keskimäärin neljä vaatekappaletta kuukaudessa, kuin korvatakseni edellisen vuoden ajan säästöt ja ostamattomuuden. Ei järjen hiventäkään siis.

Ostolakot ovat minulle turhia. Mahtavaa jos ne toimivat muilla, mutta minä en tunnu oppivan helpolla! Innostuin ostolakon sijaan sitoutumaan #20in2020 -haasteeseen. Siinä vuoden aikana voi ostaa 20 vaatetta. Määrä on oikeasti aika suuri, mutta tällaiselle himoshoppaajalle sekin tuntuu välillä olevan haaste.

Määräaikaisen ostolakon sijaan päätin, että 20 vaatetta vuodessa saa olla jatkumo kapselipukeutumiselle. En ehdi edes nyt käyttämään kaikkia vuosineljänneksen kapseliin valitsemaani vaatteitani yli 30 kertaa, ainakaan yhden kapselineljänneksen aikana. Ja nyt haluan sitten tarkentaa, että liian pieneksi jääneet vaatteet mukaan lukien minulla on noin 120 sisävaatetta. Summasta puuttuvat alusvaatteet, urheiluvaatteet sekä kerrastot ja villasukat.

Rajoittamalla ostettavien vaatteiden määrää pakotan itseni keskittymään laatuun ja opettelen toimimaan omien vaatteiden kanssa.

Vaatehaaste!

Vuodessa 20 vaatetta, helppo nakki? Jos näin on, niin mahtavaa! Määrää voi vähentää vielä 12 vaatekappaleeseen kuukaudessa halutessaan. Sekään ei ole millään muotoa mahdotonta toteuttaa edes ontuvalla vaatekaapilla.

20 vaatetta 12 kuukautta. Määrään voi sisällyttää omasta tasostaan riippuen kaiken. Siis alusvaatteet, kerrastot, ulkoilu- ja urheiluvaatteet. Ja rikkimenevien vaatteiden korvaajat.

Minä en näin tee. En laske määrään korvaavia tuotteita. Loppuun käytetyt ja korjauskelvottomat vaatteet saan korvata. Ensisijassa haen korvaajat ja nämä 20 tuotetta käytettyinä, mutta mikäli en kuukaudessa löydä käytettyä,ostan uutta. Uutta ostan vastuullisilta merkeiltä ja mahdollisimman hyvissä materiaaleissa. Myös alusvaatteet, kerrastot ja yövaatteet jätän määrän ulkopuolelle. En niitä halua ylipäätänsä ostaa, enkö ole koskaan alusvaatteita ostanut yli tarpeen tai hävittänyt niitä ennen todella tosissaan loppuun kuluttamista.

Kokemuksesta oppineena en saa korvata ostamatta jättämiäni vaatteita kodin sisustushankinnoilla tai lapselle tehtävillä hankinnoilla. Enkä karkilla tai alkoholilla. Suosittelen jokaista osallistujaa tarkkailemaan, ettei vain vahingossa luisu johonkin korvaavaan toimintoon. Itselle sallin kotiin ja lapselle kirpparilöydöt, mutta en uusia ostoja.

Lisää sovelluksiani

En osta väkisin kahtakymmentä vaatetta, vain jos löydän haluamani tai tarpeelliseksi kokemiani tuotteita. Yritän harkita riittävästi ja kyseenalaistaa kokemani tarpeen riittävästi.

Olen sitoutunut ostamaan ensisijassa käytettynä kaiken, mitä käytettynä voin ostaa. Aion kuukauden ajan hakea tarpeen ilmettyä tuotetta käytettynä. Käytetyn vaatteen ostossa on paikkakunnallani hankaluuksia ilmiselvän tarpeen ja tarjonnan kohtaamisen vaikeuden lisäksi. Vielä kymmenen vuotta sitten löysin paljon laadukkaita, vanhoja vaatteita paikkakuntani kirpputoreilta. Nyt viimeisten vuosien ajan pikamuotimerkit ja heikko laatu ovat vallanneet hyllyjä, enkä ole tehnyt mitään löytöjä Suomesta pitkiin aikoihin. Siksi minun pitää siirtyä nettiin ja tutkia, löytääkö sieltä sopivia vaatteita tarpeisiini.

Minulla on aika paljon korvattavia hankintoja tehtävänä jo viime vuodelta. Esimerkiksi villakangastakin, beiget housut, farkut ja trumpettihousut sekä pari puseroa ovat korvattavien vaatteiden listalla. Myös yhdet talvikengät joudun ostamaan, sillä vanhat Timberlandit ovat rikki sisältä ja siirsin ne jo pois kapselistani.

Eli ei tämän pitäisi olla edes vaikeaa. Vaatteiden ostosta tulee minulle metsästystä. Siitä olen aina nauttinut. Ehkä vielä joskus nautin löytöjen tekemisestä sienimetsässä, enkä koe enää tarpeelliseksi vaatekriiseilyä ja shoppailua.

Lopuksi

Koko vuodeksi sitominen ostokäyttäytymisen muutokseen on iso juttu, sillä tapojen muuttaminen yhtäkkisesti on suurelle osalle ihmisistä vaikeaa. 20 vaatetta vuodessa antaa takaportin muutamalle pakko saada -löydölle ja mahdollistaa peruspuvuston päivittämistä. Säästyvillä rahoilla voi ostaa paremmilta merkeiltä tai säästää, laittaa rahat hyväntekeväisyyteen esimerkiksi. Toivoisin mahdollisimman monen osallistuvan edes johonkin ostorajoittamiseen. Mielellään juuri sen oman ongelmakohdan kanssa.

Muiden kuin vaatteiden osalta jatkan sitten samaan malliin, ostan vain tarpeeseen ja kierrätän jätteet tarkasti. En anna luisua ostelua muihin elämän osa-alueisiin. Kiellän edelleen muovilelujen oston lapselle ja ostan hänelle käytettyä tai mahdollisimman eettisesti kestävää vaatetta. Pyrin minimalismiin kaikilla elämän osa-alueilla.

Tällainen vaatehaaste minulla.

Innostuiko kukaan tämän vuoden lowbuy– vaatehaasteista? Ja onko kukaan koko vuoden ostamatta ollenkaan vaatetta?