Vaatteita ja aatteita

Tiedättekö sen pelin, jossa voittaa, kun on onnistunut olemaan tekemättä jotain, mitä muut ovat tehneet? 

Tai ainakin saa pisteen jokaisesta jutusta, joka on jäänyt väliin sinulta, mutta ei muilta.

Montakohan pistettä minä saisin nykyään tässä pelissä? Onko vielä jotain sellaista tekemättä/kokematta, mikä olisi pitänyt ehdottomasti tässä vaiheessa elämää jo olla koettuna?

Tätä on mahdotonta tietenkin pelata yksin, mutta voisin eräänlaisena  ajatusleikkinä pohtia niitä juttuja, joilla pisteitä voisi irrota.

1. Olen naimisissa, mutta minua ei ole koskaan kosittu, enkä ole itsekään kosinut ketään. Me vaan sovittiin miehen kanssa, että mennään jouluaattona kihloihin. Ei siis piilotettuja sormuksia tai yllättävää polvistumista kaiken kansan edessä. Toivottavasti lapset eivät koskaan kysy asiasta, sillä tiedossa ei ole mielenkiintoista tarinaa...

2. Minua ei olla koskaan yllätetty iloisesti, jollain ihanalla jutulla. En ole saanut yllätyslahjaa, yllätysjuhlia, yllätysillanviettoa, yllätysmatkaa tjms. Olen itse kyllä yllättäjätyyppiä ja tykkään kovasti yllättää läheisiäni, mutta jostain syystä minua ei olla vielä onnistuttu yllättämään.

3. En ole koskaan onnistunut säästämään kunnolla rahaa. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten osaa säästää. En ole kyllä mikään järjetön tuhlarikaan, mutta siitä huolimatta puskurirahasto puuttuu. Tykkään ihan liikaa matkustamisesta, sisustamisesta, kahvittelusta, konserteista jne...

4. En ole koskaan tavannut biologista isääni. Hän menehtyi valitettavasti 2kk ennen syntymääni. Olisinkohan erilainen, jos isä olisi saanut olla elämässäni mukana? Tätä mietin aina joskus.

5. En ole koskaan maistanut mitään itämaista ruokaa esim. kiinalaista, intialaista, thaimaalaista jne... Olen pienestä asti kärsinyt vatsavaivoista ja opin jo varhain, ettei mausteiset ruuat sovi laisinkaan. Eikä kyllä kovin moni muukaan. Joudun olemaan tarkkana ruokavalioni kanssa, enkä uskalla enää edes kokeilla mitään uutta. En edes matkustaessa, sillä mikään ei pilaa tehokkaammin lomaa, kuin vatsaongelmat. 

6. En ole koskaan ollut huoleton tai vapaamatkustaja. Olen ollut niin kauan kuin muistan, vastuunkantaja, suunnittelija ja toimija. Kaiken tapahtumisen moottori ja veturi. Se joka huolehtii, että asiat tulee tehdyksi. Minä olen aina ohjaksissa, vaikka mielelläni joskus luovuttaisin ohjakset jollekin toiselle. Tai sitten en ehkä enää osakkaan...;)

No tässäpä joitain en ole koskaan asioita. Sainkohan yhtään pistettä?!? 

Pimeänä marraskuun päivänä, jolloin ulkona on suorastaan myrsky, on energiaa kaivettava, vaikka väkisin.

Yksi piristysruiskeistani on punainen huulipuna, jolla synkeämpikin ilme näyttää heti iloisemmalta. 

Kuvittelin vuosia, ettei punaiset huulet sovi minulle laisinkaan, mutta pari vuotta sitten päätin antaa niille mahdollisuuden.

Tässä olisi kuvia punahuulista

Jos siis minä uskalsin kokeilla, niin haastan sinutkin kokeilemaan. Voi olla, että yllätyt iloisesti siitä, miten paljon punahuulet tuovat hyvää fiilistä itselle. 

Ehkäpä ensi vuoden tammikuussa on lunta ja aurinkoisia päiviä. Pakkasta on sopivasti ja jaksan lenkkeillä monta kertaa viikossa. Joulukuu ei ole vienyt kaikkia mehuja, vaan tällä kertaa olen pirteänä aloittamassa uutta vuotta!

Ehkäpä ensi vuoden helmikuussa saisimme viettää perheen kanssa talviloman jossain lämpimässä meren rannalla. Ystävänpäivänä minut yllätetään ihanasti, eikä talvi tunnu laisinkaan pitkältä ja tuskaiselta.

Ehkäpä ensi vuoden maaliskuussa ei yllätäkkään kevätväsymys, vaan virtaa riittää hyvin kaikkeen, mihin pitääkin. 

Ehkäpä ensi vuoden huhtikuussa syntymäpäiväni aikaan kevät on jo tullut ja joku järjestää yllätysjuhlat minulle. 

Ehkäpä ensi vuoden toukokuussa valo ei sekoita unirytmiä ja kevät on jo tosi pitkällä. Matkakassa on kerätty ja pääsen toteuttamaan haaveeni Skotlannin matkasta.

Ehkäpä ensi vuoden kesäkuussa on kesäloma, jonka aikana paistaa aurinko ja on lämmintä. Osaan levätä ja touhuta oikeassa suhteessa. 

Ehkäpä ensi vuoden heinäkuussa on edelleen oikea kesä, josta nautin riparilla, festareilla ja mökillä. 

Ehkäpä ensi vuoden elokuussa on sellainen tunne, että on saanut nauttia kesästä ja on valmis uusiin kuvioihin, eikä enää haikaile mennyttä.

Ehkäpä ensi vuoden syyskuussa pihojen puut ovat täynnä omenoita ja pakkanen on täyttynyt marjoista. 

Ehkäpä ensi vuoden lokakuussa kalenteri täyttyy mukavasta ohjelmasta: teatteria, keikkoja, kyläilyä ja kahvihetkiä ystävien kanssa.

Ehkäpä ensi vuoden marraskuussa en tunne jäätävää kaamosväsymystä, vaan sytyttelen kynttilöitä pimeän keskelle ja kotoilen. Mieleni pysyy virkeänä mukavan tekemisen keskellä. 

Ehkäpä ensi vuoden joulukuussa saan kutsun pikkujouluihin, laulan jossain joulukonsertissa ja nautin joulunajan tunnelmasta kiireen ja sekasorron sijasta.

Tai sitten käy niin kuin aina ennenkin, mutta aina saa ja voi haaveilla!