Happamia pihlajanmarjoja ?

Mitä kirjoitetaan muotiblogiin sellaisena päivänä, kun kaikki ajatukset ovat painokelvottomia? Kun suussa maistuu kitkerältä ja rinnan alla on ikävä paino? No silloin kirjoitetaan vain ihanista vaatteista. Sillä tämän blogin tarkoitus on ainakin itselleni olla arjenpakopaikka ja ihana toinen ulottuvuus. Vaikka mieli on siis hapan kuin pihlajanmarja, saa vaatteet vallata aatteet hetkeksi.

Ajattelin tänään, että minulla ei taida olla varsinaisesti mitään omaa tyyliä. Pukeudun usein fiiliksen mukaan ja sekoittelen vaatekappaleita miten sattuu. Luen paljon blogeja ja muotilehtiä, joista poimin ideoita ja fiiliksiä. Silti lopulta laitan päälleni kokonaisuuksia, jotka tuntuvat hyvältä juuri kyseisenä päivänä. En osaa lukittua yhteen tiettyyn tyyliin, vaan liihottelen tosiaan fiiliksen mukaan tyylistä toiseen.

Ihailen heitä, jotka ovat löytäneet jonkun oman jutun, jossa sitten pysyvät. Blogeissa näkee vaikka heitä, jotka pukeutuvat aina klassisen kauniisti ja hillitysti. Heidän lookkinsa kestää aikaa ja tunnelma on ihanan eteerinen. Itse kykenen pukeutumaan niin päivän ja sitten kaipaan jo jotain muuta. Välillä se on värejä ja usein vain jonkinlaista muutosta, joka rikkoo kuvion. Voin ihan suvereenisti retroilla yhden päivän ja seuraavana päivänä laittaa klassisen mustan kotelomekon. Olen jo luovuttanut siis sen suhteen, että ostaisin yhdenlaisia tai yhteen tyyliin sopivia vaatteita. Minä vaan tykkään ja innostun monenlaisesta. Minun löydöissäni pitää olla jokin juju ja aina ne löydöt eivät ole tavallisia tai edes varsinaisesti minkään tyylisiä.

Hyvänä esimerkkinä on vaikka tämän päivän kuvissa oleva pihlajanmarjamekko. Mekko on ostettu kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla ja luokittelen sen retro kategoriaan. Mekko ei ole käytännöllinen tai oikeastaan en oikein löydä sille käyttötarkoitusta. Silti se oli ostettava. Kangas siinä on 100% puuvillaa ja se on moittettomassa kunnossa. Ennen on osattu tehdä hyviä vaatteita, jotka kestävät aikaa. Mitoitus on myös vanhaa aikaa sillä normi kokoni on 34 ja tämä mekko on 38. Jokin siinä kuitenkin puhuttelee. Tykkään hienoista ja kestävistä printtikankaista ja kotimaisesta tuotannosta. Tässä yhdistyy kaikki tykkäykseni aiheet. Mekko on kotimainen ja kangas hieno ja laadukas. Malli on ehkä tätimäinen, mutta toisaalta oikein asustettuna siitä voi saada sellaiset seiskytluvun vibat, mikä lienee tämän syksyn muotia. 😉

Asustin mekon taas ihanalla villahatulla Ellokselta, Tamariksen stretchsaappailla ja laukuksi löytyi kaapista Mexxin oranssi pikkulaukku. Onpahan jotain oranssia, kuten mekon pihlajanmarjoissa. Sen verran vilakkaa kuvatessa oli, että,vedin lisäksi mustan perusneuletakin päälleni. Ihan hauska kokonaisuus tästä tuli. Miksei tässä asussa nyt voisi lähteä vaikka kaupungille. Tekisi mieleni hieman lyhentää tuota mekkoa, mutta helma kaartuu niin, ettei perusompelutaidoillani pysty sitä lyhentämään. Toisaalta antaa olla kun ei se paha ole noinkaan.

Tänään siis retroiltiin ja huomenna kenties jotain aivan muuta. Ei voi vielä tietää, mikä fiilis iskee huomenna! 🙂

 

 

 

DSC_0027[1].jpg

DSC_0029[1].jpg

DSC_0030[1].jpg

DSC_0033[1].jpg

DSC_0034[1].jpg

DSC_0032[1].jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *