Huti hankintoja

En oikein tiedä, minkä kategorian alle tämän postauksen laittaisi, mutta tänään iski tarve tunnustaa. Aina ei mene hankinnat putkeen, vaikka kuinka yrittäisi harkintaa käyttää. Joskus vaan joku asia varastaa huomion ja tulee hankittua hutiostoksia. Minun ostokset ovat harvoin kalliita, joten siltä osin harmi ei ole suuri. Mutta kun yrittää oppia ostamaan vain tarpeellisia ja monikäyttöisiä asioita, joista ihan oikeasti tykkää ja joilla on pitkä käyttöikä, ei vaan tahtoisi kaappiin yhtään käyttämätöntä juttua tilaa viemään.

Mitkä asiat sitten johtavat hutiostoksen tekoon? Mitkä jutut harhauttavat minua niin, että päädyn tekemään tarpeettoman hankinnan? Tässä muutamia näkökulmia asiaan.

1. Hinta eli tuote on niin kauhean halpa, että se sekoittaa ajatukseni pois todellisuudesta. Toimii myös toisinpäin eli tuote on niin kallis, että täytyyhän sen olla aivan ihana.

2. Merkki eli tuote on jonkun ihailemani suunnittelijan/firman, joten se on pakko saada. Itselleni heikkoja kohtia ovat esim. Minna Parikka, Ivana Helsinki, Marimekko, Nanso, Samuji tai joku muu kotimainen design. Harhaudun ostamaan heidän tuotteita (alennuksesta, kirpparilta) ajatuksella: sen täytyy olla mahtava, kun yleensä niistä tykkään. Ongelmaksi nousee, että ostan väärän kokoisiakin tuotteita, kunhan merkki on oikea tai muuten vaan sopimattomia juttuja, jotka jäävät sitten kuitenkin kaappiin. Pelkkä lempimerkki ei siis riitä takaamaan tuotteen käyttöä ja toimivuutta.

3. Materiaali eli olen ostanut huteja ajatuksella tämähän on laadukas tuote. Nahka, villa, silkki 100% vaatelapuissa saavat minut myös pois raiteiltani nopeasti. Kun tähtää kestäviin tuotteisiin/vaatteisiin hurmaantuu herkästi laadukkaiden materiaalien kohdalla. Nekään eivät kuitenkaan takaa tuotteen käyttöä. Jos vaate ei ole oman tyylinen, se jää auttamatta kaappiin, vaikka olisi kuinka silkkiä. 

4. Kiire eli lähden viime tingassa ostoksille hankkimaan juhlamekkoa, vaikka tiedän, ettei sellaisen löytäminen ole helppoa. Sitten ostan jonkun sinne päin virityksen, jota en koskaan toiste laita päälleni tai jätän jopa kokonaan laittamatta, kun juhliin laittautuessani en ole siihen tyytyväinen. 

5. Laiskuus eli tätä ihan hävettää tunnustaa, mutta olen sangen laiska palauttamaan postimyynnin hutiostoksia (varsinkin halpoja). Ajattelen liian optimistisesti kyllä jossain käyttäväni tuotetta tai eihän sitä nyt tätä yhtä viitsi palauttaa, kun muut oli hyviä. Pitäisi vaan palauttaa kaikki, mistä et ole täysin varma.

Tässä on kaksi kuvaa omista hudeista. Nämä ovat kyllä onneksi nykyään harvinaisia. Alan vihdoin oppia läksyni ja hudit ovat selvästi vähenemään päin. Seuraavat virheet pääsivät tapahtumaan kovasta yrityksestä huolimatta:

Mokkanahkatakki. Ostin kierrätyksestä, vaikka se oli liian suuri, mutta maksoi vain 4,50e eli tässä kävi sekä hinta- ja                                         materiaalimoka. Vaikka takki on ihanan pehmeä ja vielä edullinen, en ole sitä onnistunut käyttämään sen koon vuoksi.

hutiostoksia 1.jpg

 

Nahkalaukku. Tilasin postimyynnistä ja näytti kuvassa ihanalta. Ei ollut todellisuudessa. Laukku on omituinen möhkäle ja ketju liian pitkä. En jaksanut palauttaa tuotetta, kun muut tilaamani jutut olivat hyviä eli laiskuus- ja materiaalimokat.hutiostoksia 2.jpg

 

Millaisia huteja teille yleensä käy? Ja mitä syitä hutiostoksiin teillä on? Nyt reppaasti tunnustamaan kommenttiboxiin, etten jää ihan yksin hutejeni kanssa! 🙂 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *