Ikävä kirjoittamista
mekko: UFF ja kengät: Minna Parikka
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidillisille!
Ihan yhtäkkiä alkoi tuntua, että pitäisi kirjoittaa muutama rivi blogiin. Olen pitänyt pitkän tauon, koska kaiken tekemisen keskellä en vain ehdi kirjoittaa.
Viimeksi kirjoitin vuodenvaihteessa ja kertasin vuoden 2016 tapahtumia. Nyt ollaan jo toukokuussa ja monenlaista on ehtinyt tapahtua.
Seuraavassa jotain kuulumisia: Työt ovat jatkuneet, vaikka kyseessä piti olla lyhyt sijaisuus. Toistaiseksi olen saanut siis käydä kokoaikaisesti töissä.
Arki on tasapainoilua työn, erityislapsen ja musiikin harrastuksen välillä. Olen ollut armollinen itselleni, koska tämä nyt vaan on tällaista.
Musiikinopinnoissa olen loppusuoralla. Ensi viikolla on loppuproduktio ja sitten se homma olisi valmis. Olisin toivonut sen menevän toisella tavalla, mutta sain kuitenkin sen tehtyä kaikesta huolimatta.
Kuorossa alkoi jo kesätauko, mutta elokuussa palataan hommiin ja keikkoja on tulossa monta.
Kaiken pakertamisen ja uurastuksen keskelle on mahtunut huippujuttujakin! Kävimme Lontoossa koko perhe ja viime perjantaina olin Radio Novan synttärijuhlissa ja pääsin lähes kosketusetäisyydelle lempibändistäni Hurtsista. Nämä jutut ansaitsevat ihan omat postaukset, joten toivottavasti ehdin palata niihin.
Monenlaisia haaveita on mielessä koskien tulevaa. Olen vaan saanut niin monta kertaa näpeilleni, etten oikein uskalla välillä edes hengittää, saati uskoa unelmien toteutumiseen. Kuitenkin olen jollain tapaa edistynyt vuoden aikana ja työstänyt haasteitani oikein olan takaa. Ehkä uusi alku voi olla vielä totta!
Monin tavoin tunnen olevani onnekas. Minulla on loistoystäviä, musiikkia ja ihana koti. Olen oppinut nauttimaan pienistäkin asioista ja huolehtimaan itsestäni vähän paremmin. Toki työmaata vielä riittää.
Järkyttävän kylmän ja kolean kevään ollessa jo toukokuun puolivälissä, suuntaan kuitenkin katseeni kesään ja sen toivottavasti lämpimiin ja aurinkoisiin päiviin.
Palataan pian Hurts-postauksen ja Lontoon kuvien kera.