Ikuinen opiskelija

Olen opiskellut jotain suurimman osan elämästäni. Tykkään oppia uutta ja halu kehittyä on valtava. Uskon myös vahvasti koulutusjärjestelmään ja siihen, että työelämän vahvat kulmakivet luodaan opiskellessa. Ihailen toki heitä, jotka ovat luonnonlahjakkuuksia ja tekevät hienoa uraa ilman minkäänlaista koulutusta ja paperia. Heitäkin on, joten minun  vakaumukseni tarkoitus ei ole dissata muita. Tiedän vain omalla kohdallani, että opiskelu on se, mikä vie minua eteenpäin.  

Vaikka opiskelun perustaa eli kirjojen lukemista ja tehtävien tekemistä pitää aina olla, opin itse parhaiten tekemällä ja toistamalla. Akateeminen loppututkinto on auttanut siinä, että osaan etsiä tarvitsemani tiedon ja kykenen sitä yleensä soveltamaan. Valitettavasti vieläkin liikaa painotetaan ulkoaoppimista, joka ei taas mielestäni vie pitkälle. Tärkeämpää olisi oppia löytämään tietoa ja käyttämään oman alansa työkaluja, kuin päntätä loputtomasti ulkoa asioita, jotka kuitenkin täytyy tarkistaa, kun omaan muistiin ei voi täydellisesti luottaa.

Onneksi nykyään puhutaan jo paljon erilaisista oppijoista ja yritetään ottaa huomioon eri oppimistavat. Silti valitettavan paljon edelleen luotetaan metodiin, jossa opettaja puhuu ja opiskelija kuuntelee. Kaikki eivät opi kuuntelemalla, vaan toiset tarvitsevat visuaalista tapaa ja toiset ovat taas tekijöitä. Eräällä kurssilla opin valtavasti juuri itse oppimisesta ja kävimme ihan konkreettisesti läpi eri tapoja oppia. Erilaisten tehtävien kautta keskustelimme, kuuntelimme, katselimme ja teimme. Itselleni oli suuri oivallus se, että todellakin saman asian voi oppia monin eri tavoin.

Viime tammikuussa aloitin uudet opinnot ja otin taukoa hektisestä työelämästä. Nyt olisi tarkoitus palata töihin, mutta opinnot jatkuvat siinä sivussa. Toivottavasti jaksan keskittyä työhön, opintoihin ja ruuhkavuosiin kotona. Vähän jännittää kaiken yhteensovittaminen. Nämä uudet opinnot, jotka omalla tavallaan tukevat työtäni, ovat jotain mitä olen aina halunnut tehdä. Olen kyllä lähes koko elämäni pyörinyt asian parissa (musiikki), mutta se virallinen puoli on jäänyt tekemättä. Nyt olen sen ikäinen, ettei mitään haaveita kannata lykätä. Vaikka en tiedä viekö opinnot minua mihinkään uuteen, antavat ne silti paljon sisältöä ja kokemusta rakkaan asian parissa. Ei näistä opinnoista nyt ainakaan haittaa ole.

Päivän asukuviin valikoitui vähän sellainen opiskelijalook. Päälläni on sinipunainen paisleykuvioinen paitapusero, jonka päällä on punainen neule. Jalassa ovat tekonahkahousut ja mokkanahkaiset converset. Selässä pikkuinen musta reppu. Tämä on sellainen asukokonaisuus, joka usein päälläni tunneille mennessä onkin. Paksun neuleen saa pois sisätiloissa, mutta takkia ei vielä tarvitse juurikin tuon neuleen vuoksi. Ikuinen opiskelija saa edelleen aina hetkittäin näyttää nuoremmalta kuin onkaan ja fiilistellä uuden oppimisen iloa! Ainoa harmitus tässä asussa on se, etteivät housut ole aitoa nahkaa, eikä neule kokonaan villaa. Jonkin verran joutuu materiaaliperiaatteistaan välillä tinkimään, mutta sentään ovat second hand, eikä uutena hankittuja. Yllättävän hyvin ovat nuo housut kuitenkin kestäneet, sillä käytin niitä koko viime syksyn ja talven ahkerasti. Vielä ei näy käytönjälkiä. Katsotaan sitten tämän talven jälkeen, mikä on tilanne sitten. 

 

                     Paitapusero: J.A.P company (Prismasta tämän kesän alennusmyynneistä)

                     Neule: H&M  (kirpparilta)

                     Housut: Only (kierrätyskeskuksesta)

                     Kengät: Converse (Jyväskylästä alennusmyynnistä muutaman vuoden takaa) 

                     Reppu: Seppälä (edellisen kesän alennusmyynneistä)