Hei vaan ja hyvää alkanutta marraskuuta! Lämpötilat pompsahtivat taas kunnolla plussan puolelle, joten ihan normi marraskuulta ei vielä tunnu. Aurinkokin näyttäytyy tuolta pilvien välistä, joten ihan en tavoita sitä tosiasiaa, että kuukauden päästä ollaan jo joulukuussa.

Viikonloppu hujahti taas vauhdilla ja saimme aikaiseksi erään ystäväni kanssa jopa piipahtaa ihmisten ilmoilla kuuntelemassa Irinaa. Ruuhkavuosia elävänä ja viikonlopputöitä tekevänä kaikenlaiset iltariennot ovat harvinaisia. Joudun myös usein jättämään väliin kivoja kutsuja ihan vaan väsymyksen vuoksi. Joo tiedän, että se on laimea tekosyy, mutta todellisuutta tämänhetkisessä elämässäni. Onneksi edes silloin tällöin joku ihanista ystävistäni saa minut houkuteltua sohvan uumenista ulos ja tällä kertaa pääsimme nauttimaan ihanasta Irinasta ja akustisesta keikasta. Live musiikki onkin nykyään oikeastaan ainoa keino saada minut baariin. En vaan ole valmis ihan turhaan sekoittamaan migreenipotilaan tasaista rytmiäni. Siihen tarvitaan kunnon houkutin ja yleensä se on musiikki!  

Onneksi lähdettiin, sillä pieni breikki arjen haasteisiin oli enemmän kuin tarpeen. Vaikka elimistöni sietää huonosti valvomista, mieleni sen sijaan piristyi hyvästä keikasta ja seurasta. Pitäisi vaan useammin muistaa, että vaikka lähteminen on vaikeaa, niin yleensä paikan päällä on mukavaa ja se tekee hyvää. Katko murheissa vellomiseen tuli todella tarpeeseen ja onhan se aina niin piristävää meikata ja pukeutua muihinkin kuin arkivetimiin. On se vaan jännä juttu, miten ulkoinen olemus vaikuttaa myös sisäiseen olotilaan. Kivat vaatteet ja itsestä huolehtiminen nyt vaan parantavat olotilaa kummasti. Ja tiedän kyllä, että aina ei jaksa, eikä kykene. Suurin osa viime viikosta meni mahdollisimman vähällä efortilla itseni suhteen. En vain kyennyt parempaan, kun ajatukseni täyttivät vain elämämme mullistavat uutiset.

Nyt kun uutisia on saanut jo hetken sulatella, istahdin alas ja valikoin vaatekaapista kivoja vaatteita ja tein kevyen arkimeikin. Tämän päivän asun katseenvangitsija on tuo uusi Turkista ostamani hapsutakki. Takki on lyhythihainen ja kevyt, mutta väriltään syksyinen ja kun sen alle pukee poolon, niin sopii vielä oikein hyvin käytettäväksi. Koska olen ikuinen vilukissa, joudun lyhyen hameen kanssa laittamaan joko oikein paksut sukkikset tai legginsit. Niin taitaa olla tuo legginsien käyttö epämuodikkuuden huippu, mutta puolustan niitä käytännöllisyydellä. Suomessa nyt vaan on kylminä vuodenaikoina kiva vetäistä hameen pariksi hieman paksumpaa säären suojaksi. Usein siis käytän tosi paksuja sukkahousuja, mutta nyt en ole vielä päivittänyt sukkahousuvarastoja, niin nykäisin kaapista nuo leggarit. Joista en suostu kyllä ihan kokonaan luopumaan olivat muodikkaat tai ei. Joskus vaan mukavuus ajaa eteen. 😉

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja palataan taas asiaan, kun ehdin kuvailla ja kirjoitella. Tarkoituksena on siis näitä postauksia edelleen viikottain laittaa, mutta kuinka monta ehdin, riippuu aina tilanteesta. Toivottavasti kuitenkin jaksatte kurkata, josko vaatteita ja aatteita on päivittynyt. 🙂     

Poolo: Benetton (kierrätys)

Hapsutakki: LC Waikiki (Turkista)

Mokkahame: h&m (kierrätys)

Legginsit: h&m

Kengät: Tommy Hilfiger Denim (kierrätys)