Edellisen juhlavaatepostauksen yhtydessä mainitsinkin siitä, että itselleni erilaisten työaikojen vuoksi arki ja juhla näyttäytyvät hieman toisenlaisina, kuin monelle muulle. Osana työtäni kuuluu toisten (lue:vieraiden) ihmisten juhliin osallistuminen, mutta roolini ei siellä ole varsinaisesti juhlavieras. Ne juhlat, joissa saan olla pelkästään omana itsenäni, ovat harvinaisia, koska pääsen liian harvoin osallistumaan ystävieni ja läheisteni juhliin juurikin työaikataulujen vuoksi. 

Työvaatetukseni on konservatiivinen ja tiukkaan rajattu. Ihanat naiselliset juhlavaatteet ovat pitkälti poissuljettuja, vaikka työtehtäväni olisikin juhlatilaisuus. Siksi nautin suunnattomasti niistä harvoista hetkistä, kun saan laittaa päälleni juhlamekon ja korkokengät. Turhamaistako? Ehkäpä, mutta ah niin tarpeellista välillä. Kyllä ainakin oma henkinen hyvinvointini kaipaa välillä turhuuksia ja juhlaa jaksaakseen tiukissa paikoissa, joita tässä elämässä kyllä riittää.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minä kyllä arvostan hyvää perusarkea, jossa ei tapahdu sen kummempia. Haastavat elämänvaiheet ovat opettaneet ottamaan kiitollisuudella vastaan päiviä, joissa ei tapahdu mitään erikoista. Lököverkkareissa sohvalla makaaminen tai ihan tavallinen työpäivä ilman kommervenkkejä ovat myös sielun lepoa. Ei sitä jaksaisi kokoajan käsitellä vauhdikkaita käänteitä ja jännittäviä asioita.

Silti juhlahetki ja siihen liittyvä valmistautuminen/pukeutuminen on välillä ihan must juttu! Ehkä kyse on jonkinlaisesta tasapainosta, jota me länsimaiset ihmiset niin kovasti tavoittelemme. Itse uskon vakaasti keskitiehen, vaikka välillä tuntuu, että äärilaidat ovat tulleet liiankin tutuiksi. Yritys kuitenkin elää tasapainoista elämää, jossa mukaan mahtuu arkea, juhlaa ja erilaisia vaiheita lienee itselleni tavoitteena. Aina sen tasapainon löytäminen ei ole helppoa. Sitkeästi harjoittelen töissä ein sanomista, pikkuasioista nauttimista ja normipäivän piristämistä jollain erityisellä.

Tässä juhla-asussa on pääosassa ihana kirpparilta löytynyt juhlamekko. Kesällä mekon voi asustaa valkoisella, jolloin sen ilme muuttuu keveämmäksi. Näin syksyllä vaihdan jakun mustaan ja laitan kimallusta enemmän kehiin. Kyllä tässä asussa kelpaa juhlia, vaikka hintaa mekolla oli 2,5e. Ei se nyt ihan heti näy tästä asusta, että halvalla taas mennään. Ei tämä tietenkään ole mikään catwalk look, mutta viihdyn tässä asussa ja mekko on juuri sopiva ja siinä on kauniita yksityiskohtia. Mielestäni tämä asu on taas hyvä esimerkki siitä, että juhla-asun ei aina tarvitse olla tyyris. Hintaa kun tulee kokonaisuudessaan alle kaksikymppiä. Niin ja tiedän, että joskus sekin on liikaa, mutta juhlan koittaessa, voi aina ensin yrittää second hand tyyliä ennen uuden ostamista. 

                     Mekko: Ostettu kirppikseltä ja siitä on leikattu laput irti eli ei hajua kenen tuotantoa.

                     Jakku: Seppälä

                     Kengät: Tamaris (kierrätyskeskus)