Tavarakaaos kuriin.

Heipä hei! Tänään ajattelin kirjoitella monissakin blogeissa olleesta kodin tavara paljouden selättämisestä. Aika moni on lukenut Konmari nimisen teoksen, jossa ilmeisesti käydään tarkasti läpi, miten kodin saa järjestettyä fiksusti. Itse en ole lukenut kyseistä kirjaa. Ainoastaan viitauksia toisten blogeista, joten en tässä perehdykkään kyseisen teoksen metodeihin, vaan siihen miten itse olen löytänyt keinoja kodin järjestykseen ja tavarakaaokseen.

 

1. Myy tai lahjoita pois.

Koko kodin läpikäyminen voi tuntua isolta urakalta, joten pilko se pieniin osiin esim. tänään käyn yhden vaatehuoneen läpi ja huomenna keittiön läpi. Mieti tarkasti jokaisen tavaran kohdalla: tarvitsenko todella tätä, tuottaako se minulle iloa ja koska olen viimeksi käyttänyt kyseistä tuotetta. Ne jutut mitkä eivät läpäise täydellisesti seulaa, pakkaa pois vietäväksi kierrätykseen tai kirpparille. Jollekulle muulle niistä voi olla iloa ja tarvetta. Älä turhaan säilyttele kaapeissa tavaraa, jota et käytä. Tunnearvollisia esineitäkään ei tarvitse olla pilvin pimein. Ihmiset ovat sydämessä, eivät esineissä.

2. Osta vain sitä mitä tarvitset ja todella haluat.

Koti täyttyy helposti kaikenlaisista heräteostoksista. Minäkin ostin ennen kaikenlaista tavaraa kriteereinä, koska se on halpa. Nyt minullä on selkeät kriteerit ostamiselle ja niistä olen kirjoitellut aiemminkin blogiin. Tuotteiden pitää olla laadukkaita, käyttökelpoisia ja tuottaa itselle iloa. Mikään ihan hyvä tai sinnepäin ei enää kelpaa. Jätän sellaiset jutut ostamatta. Muutenkin kaikenlainen kertakäyttökulttuuri on minusta ikävää. Pyrin käyttämään harkintaa kaikissa ostoksissa eli jos en ole täysin varma tuotteesta, jätän sen suosiolla ostamatta tai harkintaan.

3. Käy tasaisin väliajoin kaappeja läpi.

Ei riitä, että teet viiden vuoden väliajoin siivouksen kaappeihin. Varsinkin lapsiperheissä tavaraa kertyy ihan mielettömästi kokoajan. Itse käyn lasten vaatteita ja tavaroita monta kertaa vuodessa läpi. He kasvavat vauhdilla, enkä säilyttele mitään liian pientä tai käyttämätöntä. Silloin kaapit pysyvät järjestyksessä ja sieltä on helppo löytää se mitä tarvitaan. Myös omat kaappini ovat järjestyksessä ja selkeät. En haali samanlaisia vaatekappaleita useita, koska ei niitä ehdi sitten käyttää. Kausijaottelu on myös kannattavaa. Talvivaatteet pakataan pois ja tilalle kevät/kesävaatteet. Jos kaikki on kerralla ahdettu vaatehuoneeseen tai -kaappiin, ei sieltä löydä mitään ja ainakin minua alkaa ahdistaa. Väljyys kaapeissa on parempi juttu ja kaikki tulee helpommin käyttöön. 

4. Uloita inventaario myös huonekaluihin

Monen kotiin on vuosien varrella kertynyt monenlaista huonekalua ja sisustustavaraa. Välillä voi olla hyvä miettiä myös näiden tarpeellisuutta. Palveleeko vanha hyllykkö enää tämänhetkisiä tarpeita tai luetko säilyttämiäsi kirjoja vielä uudestaan? Netti on täynnä erilaisia myyntipaikkoja, joissa pääsee eroon itselle tarpeettomista tavaroista. Hyvä motto on myös se, että kun tuot kotiisi uutta tavaraa, pitäisi sieltä karsia pois jotain vanhaa. Loputtomasti ei mahdu huonekaluja samaan tilaan tai samaan kaappiin verhoja. Jostain on hyvä luopua, että tila tuntuu toimivalta, eikä siellä iske klaustrofobia. Sisustuskin päivittyy vuosien mittaan esim. tarpeiden mukaan. Lapset kasvavat ja elämäntilanteet muuttuvat. En suosittele säilyttämään mitään ajatuksella: ”Jos vielä joskus sittenkin tarvitsen tätä.” Vääränlaiset kalusteet kiertoon heti ja muutenkin kriittisyyttä peliin, jos joku ei toimi nyt, ei se tule toimimaan myöhemminkään.

5. Ja vielä lisää kriittisyyttä…

Aikaisemmin en hennonnut luopua oikein mistään. Kaikille tavaroille löysin muka jonkin syyn säilyttää. Toki joihinkin tavaroihin liittyy tarina, historiaa ja sitä tunnearvoa. En suostuisi luopumaan esim. pianostani, mummon lipastosta tai edesmenneen isäni ostamasta tuolista. Mutta esim. ruokapöytä, joka on kyllä kulkenut kanssamme pitkään ja siihen mahtuu monia hyviä muistoja, olen valmis laittamaan eteenpäin, koska uudessa kodissa on tuskin sille tilaa. Se on liian massiivinen pieniin ja mataliin tiloihin. Vaikka siis tykkään pöydästä, en yritä sitä väkisin änkeä sellaiseen paikkaan johon se ei sovi kunnolla. Luopuminen tavarasta on oikeastaan vapauttavaa. Ihanaa kun joka paikka ei pursua ja tursua ja jokaiselle jutulle on toimiva funktio tai se todella tuottaa iloa. Avarammassa kodissa pääsevät oikeasti kivat asiat oikeuksiinsa, kun täyteen ahdetussa tilassa.

 

6. Lopuksi

Ei ole tietenkään tarpeen riisua kotiaan ihan askeettiseksi, jos ei sellaisesta tyylistä välitä. Omasta kodista pitää tykätä ja jos itselle on luontaista runsas sisustus, niin tottakai niin saa olla. Kyse on enemmän siitä, että mikä on tarpeeksi ja riittävää? Kannattaako varastossa säilöä vuosikymmeniä tavaroita tai huonekaluja, joita ei käytä? Olisiko kodissa helpompi hengittää ja pitää siisteyttä yllä, jos joka nurkka ei olisi täyteen ahdettuna? Voisiko omaa ostoskäyttäytymistään hillitä ja harkita? Suosittelen näitä asioita miettimään, koska tavarat ja ostaminen ottavat helposti vallan ihmisestä. Itse olen pitkän opettelun ja miettimisen jälkeen oppinut nauttimaan erityisistä ostoksista ja siitä, etten osta välillä yhtään mitään. On jotenkin ihanampaa laittaa kaapista vaikka ylleen se kaunis Marimekon tunika, kuin halpahallista ostettu ekassa pesussa nukkaantunut paita. Samalla tavoin nautin sytyttää kynttilät itselleni erityisiin Festivo-kynttilänjalkoihin, joita olen keräillyt, kuin tiimarin halpis tuikkukippoihin. Kyseessä on siis vain minun kokemukseni, enkä tietenkään halua ketään moittia, jos oma tapa tai fiilis on toinen. Haluan vielä muistuttaa, ettei omakaan varallisuuteni ole sellainen, että voisin marssia ostamaan uutena Marimekon tuotteita. Jaksan vaan sinnikkäästi kiertää kirppareita ja tehdä löytöjä. Tällätavoin olen saanut haluamiani juttuja, jotka kestävät käyttöä ja aikaa. 

Mukavia kodinraivaamishetkiä, jos nyt iski tarve vähän karsia! :)