Vakavia mietteitä synttäripäivänä
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea minä!!!!Paljon onnea vaan!!!! Lauloin itse itselleni onnittelulaulun, koska perheeni on tyttären jalkapalloturnauksessa, eikä he muutenkaan kyllä laulaisi mitään. Ovat enemmän urheiluihmisiä…
Syntymäpäivät ovat yleensä niitä hetkiä, kun tulee mietittyä ajan kulumista ja elämänvaiheita syvällisemmin. Mistä olen tullut, kuka olen ja mihin menossa? Tänään nämä ajatukset ovat erittäin kipeitä, kun makaan täällä sohvalla sairaslomalla ymmärtäen, ettei tekosyitä enää ole. On pakko olla heikko ja asettua kuolevaisen asemaan. Sitkuttelut ja mutkuttelut on kaikki käytetty ja jäljellä on paljas totuus: Minä olen elänyt 36 vuotta toisten unelmia ja toisten tarpeita täyttäen. Olen aina ymmärtänyt muita ja hiljaa kätkenyt sisimpääni kaikki loukkaukset, koska niin tekee hyvä ja kiltti ihminen.
Olen aina pelännyt olla minä, koska se oikea minä ärsyttää muita ja sen oikean minän tarpeet ovat ristiriidassa toisten tarpeiden kanssa. Olen vältellyt riitaa ja erimielisyyttä itseni kustannuksella niin kauan, että hukkasin omat unelmani ja kaikesta elämässä tuli suorittamista. Päällimäisena kaikessa tekemisessä ja olemisessa on ollut ajatus, ettei kukaan nyt vaan edes ajattelisi mitään pahaa, saati tulisi sanomaan sitä. No järkikin sen jo sanoo, ettei tällaisesta voi seurata mitään hyvää. Vuosi vuodelta taistelu itseään vastaan on ollut aina vaan vaikeampaa. Päässä ”huutaa ääni” joka sanoo, ettei näin voi elää. Rinnan päällä on aina paino ja mielessä syvä tyytymättömyys itseensä ja toisiin, jotka eivät näe tarpeitani.
Monta vuotta olen oireillut fyysisesti ja henkisesti. Kroppa ja pää ovat yrittäneet varoittaa toimintamallini tuhoisuudesta. En kuunnellut, koska huono itsetuntoni sai voimaa kaikista kehuista, kun suoriuduin kiitettävästi, enkä aiheuttanut koskaan hankaluuksia. Oikein tekemisestä muita kohtaan tuli elämäni päämäärä. Töissä ei voinut sanoa ei millekään, kotona yritin olla täydellinen äiti ja vaimo, tyttärenä jaksaa silloinkin, kun en olisi jatkanut ja ystävänä olla aina käytettävissä. Yritin kyllä kovasti opetella välillä rajojen asettamista. Jollain tasolla ymmärsin, kuinka huonosti kohtelin itseäni. Puhuin siis paljon oikeita asioita, mutta toteutus jäi puolitiehen, koska pidin ylitsepääsemättömänä ajatusta muiden oikeuksien loukkaamisesta. Jossain vaiheessa elämäni alkutaivalta olin iskostanut itseeni ajatuksen, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Minun täytyi kehittyä ja muuttua toisenlaiseksi. Olin ajatuksissani aina epäsopiva ja siksi minulle käännettiin aina selkä.
Tänään katson ulos ja siellä paistaa ihana kevätaurinko. Vuoden parhaimmat ajat ovat edessä. Ihana kevät ja kesä ja kaunis syksy. Vain talvi on iki-inhokkini. Ymmärrän, että on aika elää ja olla oma itseni. Pyyhkiä pois valheelliset ajatukset ja väärät luulot. Ei en haluakaan asua modernissa uudessa talossa, sillä minähän rakastan vanhoja taloja ja niiden henkeä ja sielua. En haluakaan pukeutua klassisen tyylikkäästi, sillä minähän tykkään väreistä ja erityisistä vaatteista. Toiveissani ei olekaan sisustuslehden kallis ja tyylikäs huonekaluliikkeiden näköinen koti, vaan vanhojen tavaroiden liitto yksinkertaisuuden kanssa. Olenkin kierrättäjä ja kirppistelijä, enkä välitä huippumuodista, ellei sitä saa kirpputorilta hyvään hintaan. Rakastan musiikkia ja sen tekemistä ja vaikka rahaa olisi hyvä olla elämiseen, sitä ei tarvitse olla järjettömästi. Järjetön kuluttaminen ei ole kenellekään hyväksi. Fitness-elämä on todella kaukana itsestäni, sillä olen nautiskelija. Haluan nauttia joskus herkuista tuntematta järjetöntä syyllisyyttä joka suupalasta. Haluan myös viimein ryhtyä toteuttamaan niitä unelmia, jotka olen systemaattisesti unohtanut ja kuopannut, koska ne ovat järjettömiä.
Ehkä on aika viimein altistua virheille ja huonoille valinnoille. Ehkä nyt alkaa se aika, jota joskus muistellaan ajatuksella, kun se Marjakin sekosi silloin yhtenä keväänä. 😉 Nyt on pakko olla se hetki, kun minä olen kuka olen, enkä vain varjo itsestäni ja omista toiveistani. Näin kovasti ihmisen on sairastuttava, että ymmärtää arvonsa ja tarpeensa. Niin tässä sohvalla on helppoa julistaa muutoksen uusia tuulia. Tiedän, että on vielä pitkä matka edessä, että saa muutettua vuosikymmenten aikana iskostuneet väärät mallit. Olen kuitenkin aloittanut jostain ja se on tämän hetkisen kodin myynti ja unelmakodin hankinta tulevaisuudessa. Vaatehuoneessa roikkuu viimein niitä vaatteita, jotka ovat omannäköisiäni. Huonekalut ympärilläni alkavat olla toivomani kaltaisia. Olen myös oppinut luopumaan ja toivottavasti muuttoon mennessä loputkin tarpeettomat tavarat ovat löytäneet uuden kodin.
Tämä em. karu kokemus olkoon opetuksena myös muille kilteille miellyttäjille. Silti uskon edelleen rauhaan ja harmoniaan ihmisten välillä. Toivon edelleen, ettemme puhuisi toisillemme niin rumasti, mutta oikeista asioista täytyy saada sanoa ilman, että sinut jyrätään henkisesti. Luotan edelleen antamiseen ja auttamiseen, mutta en voi tehdä sitä jättäen itseni täysin ilman. Haluan voida olla välillä tyhmä ja älytön ilman, että minut hylätään. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja kokeilla asioita, jotka muiden silmissä ovat täyttä hömppää. Vastuunkantaminen on toinen luontoni, mutta nyt on uskottava, etten ole yksin ja ainoa tässä maailmassa, joka voi niin tehdä. Otan nyt varovaisia askeleita uuteen suuntaan. Pahoittelen, jos ne ovat poispäin sinusta, mutta nyt ei ole enää vaihtoehtoja. ”Sillä päivä se on kaunis.”
Hyvää syntymäpäivää minulle ja kaikille muillekin päivänsankareille! Rakastaen ja toisiamme eteenpäin tukien sekä hyväksyen erilaisuuden rikkaus!
Syntymäpäivälahja itselleni. Minna Parikan Millie kengät nettikirppikseltä. Toivottavasti juuri nämä kengät vievät minut uusiin seikkailuihin.