Siskoviikonloppujen ei soisi koskaan loppuvan. Hassuja höpinöitä, huonoja vitsejä, keskiyöllä kynsien lakkausta, liian paljon ulkona syömistä, monta halausta ja epäonnistuneita karkkiostoksia (Pandan uusi suklaasekoituspussi, olit tosi fail).

Maanantai tuli taas (tämä on kyllä tietysti ilmeistä, mutta pakko sanoa se silti) äkkiä. Tosin vähän erilaisena kuin ennen (jos entiseksi voi laskea viimeiset kolme kuukautta). Päivätyöt ovat hetkeksi takana, edessä on jotain toivottavasti suurta ja tuntematonta.

Taidan hengähtää hetken, antaa itselleni vähän aikaa, imuroida myös sängyn alta ja hengittää syvään syysauringon loisteessa.

Viimeinen kuva olkoon muuten tuuletukseni (noin viisi minuuttia sitten) valmistuneelle lopputyölle sekä uudelle asunnolle.

Välillä tuntuu, että kaikkea tapahtuu ihan liikaa ja miksi kaikilla muilla kaikki sujuu ja itsellä ei ikinä mikään. Sitten sitä yhdessä hetkessä herää sumusta, katsoo ympärilleen ja huomaa, että oikeastaan kaikki taitaakin olla aika hyvin. Aika hemmetin hyvin.