Elämäni paras drinkki ja kaikkea muuta olennaista

Viimeisen seitsemän päivän aikana olen tehnyt hirveästi kivoja juttuja.

Viettänyt aikaa hyvässä seurassa. Syönyt mahan täyteen vadelmia, evässämpylöitä, pipareita ja mitä kaikkea saareen jaksaakaan raahata matkassaan.

Todennut illalla suihkussa, että muistona kivasta päivästä sain yllättävän ristikuvioinnin selkääni.

Tavannut ihmisiä, jotka ovat aikanaan olleet kuin toinen perhe, ja joiden näkemisestä oli kulunut ihan liian kauan.

Pyöräillyt äidille kaatosateessa aamukolmelta. Ja hymyillyt.

Täältä olen kotoisin. En ihan keskeltä merta, mutta tästä läheltä kuitenkin. Kotkasta siis.

Nyt olen asunut Helsingissä monta vuotta, ja koti on täällä. Kauhean vaikea on kuvitella, että muuttaisin koskaan takaisin. Mutta eihän se kotkalainen minusta lähde kitkemälläkään.

Viikonloppuna myä mentii tuurilla Vaakkuun. Ja olipa kiva mennä jonnee vapaapäivänä.

Niin. Ja onhan tuolla aika kaunista, välillä.

Kotkassa on myös jotain, minkä takia olisi kivaa, että teleportti olisi oikeasti olemassa. Muuttakaa tytöt nyt jo tänne Hesaa!

Rakastuin vähän (niin paljon kuin drinkkeihin nyt voi ylipäätään rakastua). Liberty or Death, kiitos. Loit uusiksi uskoni juomasekoituksiin.

P.S Vaikka palstan nimi on Vähän sinnepäin, olen pahoillani siitä, että kuvat eivät ole lähellekään sinnepäin. Eihän tällaisia instagram/vintagecam/whatever cam -kuvia jaksa kauaa katsella. Joten parannus asiaan on luvattavissa.